Täältä tulee aurinko

Viimeksi kirjoitin lumettomasta luonnosta, tänään on vuorossa lunta ja aurinkoa. Meinasin jo harmitella, että voihan sentään, kun saatiin lunta ja pakkasta. Aloin jo tottua tuohon brittiläistyyliseen ilmastoon (tai ainakin kuvittelen, että siellä saarilla voisi talvella olla vähän samanlaista kuin meillä viikko sitten). Mutta nyt, kun lumen ja pakkasen mukana tuli aurinko, en valita yhtään. Tykkään vain! Toisaalta tykkään yleensä siitä, mitä luontoäiti meille suo.

Tänään teimme viisaasti ja lähdimme heti aamupalan jälkeen ulos. Monesti käy niin, että jos pihalle ei lähde ajoissa, niin sitten se jää. Tuntuu, että aika menee liian nopeasti ja aina on jouku ruokailu käynnissä, joka estää kaikki muut toiminnot: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja vielä iltapala. Joskus käy melkein niin, että olen koko päivän keittiössä. Tykkään kyllä tehdä ruokaa, ei siinä mitään. Välillä kyllä tehdään niin, että annetaan aikataulujen olla ja tehdään just sitä, mitä halutaan. Silloin voi kyllä nälkä yllättää ja kiukku iskeä.

Mutta siis, lähdettiin ulos. Otettiin pulkka ja rattikelkka ja hurautettiin tuohon lähipuistoon, eli Väinö Linnan puistoon. Siellä on ne mukavat mäet, jotka ovat sopivat matalat ja samalla sopivan korkeat. Laskettiin mäkeä, Kuunneltiin, miten juuri jäädytetty kentää rätisi ja jäätyi. Siitä lähti yllättävän kova ääni. Leikittiin puistossa Aristokatteja (Simo on Toulouise, Sonja Marie, minä Herttuatar ja Antoni O'Malley) kiipelytelineellä.

Varpaita alkoi paleltaan jossain vaiheessa siihen malliin, että oli pakko lähteä sisälle. Kuomat on ihan mahtavat kengät aikuisillekin, mutta yli 10 asteen pakkasessa kaikki jäätyy, jos ei liiku tarpeeksi. Kotona syötiin vuohenjuustolasagnea. Olin iloinen, että ruoka maistui todella hyvin myös lapsille. Vuohenjuusto kun on sellainen maku, joka ei kaikille maistu.

Ruoan jälkeen jätin muut kotiin ja lähdin reippailemaan Pyynikinharjulle. Reippailemaan siksi, että oli niin kylmä ja oli pakko liikkua nopeasti. Mutta oli silti aivan ihanaa. Aurinko paistoi, timantteja putoili taivaalta ja oli uskomattoman kaunista. Miten valo voi vaikuttaa näin ihmiseen? Tuntuu aivan siltä kuin olisi herännyt ja avannut silmät. Tänä vuonna ei ole aurinkoisia päiviä ollut lainaan, vasta eilen oli eka päivä, jolloin täällä nähtiin ihan oikeasti aurinko ja sinistä taivasta.

Kävelin tutun reitin. Olen ihastunut tuohon Pyynikin kuntopolkuun (vai mikä se sitten onkaan). Se on aina vähän erilainen riippuen vuodenajasta ja näköalapaikoilta on mahtinäkymät järvelle. Olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan näkymiä, mutta sitten se kylmä taas yllätti ja oli pakko jatkaa matkaa. Onneksi tuonne voi palata aina uudelleen yksin tai perheen kanssa. Munkeilla tai ilman.

Illalla kävimme vielä kuulemassa SirkusRakkausPumPumin kuulumisia ja tapaamassa hauskoja ihmisiä. Täytyy taas kerran sanoa, että paikalla oli jälleen mahtava porukka aikuisia ja lapsia. Helmikuun alussa pidetään Suuri merirosvoseikkailu, jonne tällä kertaa päästään mukaan. Jes.

Nyt on taas jo ilta. Huomenna alkaa Huushollin kerho, mikä on myös ihan huippua!

Siinäpä se. Ihanaa lumiviikkoa!