Kevään ensimmäiset leskenlehdet

Ajelimme tänään pakoon kaupungin pölyjä Kaivannolle, jossa pysähdyimme katselemaan kanavaa. Paikka sijaitsee ihan autotien vieressä, joten en tiedä, oliko reissu pölyn suhteen erilainen kuin mitä täällä kotopuolessa olisi ollut. No, ei ainakaan tullut kurkku kipeäksi ja löysimme paikan mukavan mutkan takaa, johon edes rekkojen pauhu ei kuulunut.

Päivä oli ihanan aurinkoinen. Vesi loisti kauniisti ja pyöreät kivet olivat upeita. Olisi melkein tehnyt mieli pulahtaa uimaan.

Haimme Kaivannon grilliltä vähän eväitä. Lupasimme Simolle etukäteen, että otetaan munkit, mutta leivonnaistarjonta oli suorastaan surkea, joten jouduimme tyytymään kuivaan pullaan ja eineskääretorttuun. Itse jätin kokonaan leivonnaiset välistä ja valitsin hodarin, johon sain väliin sinappia, vaikka pyysin vain ketsuppia. En todella tahdo haukkua paikkaa, koska kyseessä on (vielä aika sympaattinen) grilli eikä mikään kahvila. Ja sai sieltä sentään maailman parhaita jättinoitapillejä. Ne oli niin hyviä, että voihan sentään!

Kävelimme kanavan rantaa ja löysimme tosiaan ihanan aurinkoisen paikan, jossa lapset pääsivät heittelemään kiviä, lähettelemään kaarnalaivoja ja onkimaan kepeillä. Oli leppoisaa ja niin kaunista!

Innostuin kovin myös siitä, että näin tämän vuoden ensimmäiset leskenlehdet. On varsin kaunis näky, kun muuten ruskeasta maasta pilkistää esiin auenneita keltaisia leskenlehtiä. Ne tuntuvat olevan täynnä voimaa ja energiaa ja jakavat sitä meille katsojillekin. Kotona tutkittiin vielä luontokirjasta leskenlehtiä ja mietittiin, mikä on pähkylä. Selvisihän sekin sitten...(en osaa selittää, mutta se sellainen siemen tms. joka on siinä höytyvän päässä)

Aurinkoa ja inspiroivaa energiaa teillekin ystävät!

P.S. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa laiskottelun!