Istun kirjoituspöydän ääressä ja ihmettelen, mitä kauniilta vastapäinen yleensä rumahko kerrostalo näyttää. Se loistaa ja kimaltelee kodikkaasti. Ihmiset ovat laittaneet kynttelikköjä ja kynttilöitä esille. Sopivasti, ei liikaa eikä liian räikeitä, kaunista valon väriä vain.
Olen ihan poikki. Viime aikoina jokainen minuutti on tuntunut olevan täynnä jotain tekemistä. On mukavaa, että on tekemistä, mutta joskus, kun sitä käy ajattelemaan, huomaa, että tarvitsee hetken hengähdystauon. Minä tarvitsen sitä nyt.
Vietimme tänään päivän Tapiola-talolla Kissanmaalla, jossa lastenkulttuuriyhdistys SirkusRakkausPumPum vietti lohikäärmeiden kaupunkijoulua. Oli lohikäärmeitä ja muita satuhahmoja. Oli myyjäiset ja musiikkia. Oli askartelupajoja (minä ohjasin kauniiden paperisydänten tekemistä ja vieruskaveri kaiken jännittävän, kuten lohikäärmeiden ja joulukuusten tekemistä vessapaperirullista) ja leikkejä. Parasta oli kuitenkin se, miten lapsilla oli yhdessä mielettömän hauskaa. Välillä touhu meni juoksemiseksi, mutta niinhän siinä usein käy. Lasten innokasta iloa on niin kiva katsella.
Kuvia en taas ottanut yhtään. Kamera oli kotona, koska isossa sisätilassa on vaikea saada yhtään onnistunutta kuvaa. Varsinkin, kun kuvattavat ovat kovin nopealiikkeisiä.
Kivaa kolmatta adventtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti