tiistai 30. joulukuuta 2014

24: aatto

Taas sopii meikäläisen kirjoitustahtiin sanonta: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Aatto. 

Saimme jouluvieraamme vasta iltapäivällä, joten meillä oli aamupäivä hyvin aikaa ulkoilla. Oli satanut lunta, joten lähdimme Pyynikinrantaan liukurimäkeen. Oli ihanaa. Harmaata ja sumuista ja jouluista. Pakkastakin. Jouluaatto ei voisi alkaa paremmin kuin Joulupukin Kuuman linjan ja ulkoilun parissa. Muu perhe lähti joulusaunaan, minä aloin laittaa ruokaa. Vaan eipä siinä niin kovasti edes ollut laittamista: kinkku oli valmiina (onnistui erinomaisesti!), kala suolassa (höh, ei ollutkaan niin hyvää kuin olisi pitänyt olla, harjoitusta...) ja muu osuus vaati lähinnä leikkailua ja asettelua. Veljeni teki ihanaa papu-sipulisekoitusta, joka nousi herkulliseksi yllättäjäksi.


Etenimme rauhalliseen tahtiin. Lapset kyllä kyselivät joulupukkia, mutta eivät kitisseet sen perään. Oli jo ilta, kun päätimme Antonin kanssa lähteä etsimään pukkia ja saapuihan se sieltä. Minä tosin olin etsimässä etupihalta, kun pukki vaivihkaa saapui takaoven kautta. Tänä vuonna päätin vaihtaa hieman rooleja ja päästin veljen "pälkähästä" pukeutumalla itse joulupukiksi. Ihan hauskaa puuhaa, vaikka takki ei meinannut pysyä kiinni ja parta oli kuuma. Lapset tunnistivat äidin hanskat, mutta eivät okein tienneet, onko se äiti vai ei. Vaan samapa se, pukki toi toivotut lahjat (helikopterit ja taskulamput) sekä paljon muuta. 


Päivä meni ihanasti. Ihana joulu. Rauhallinen, iloinen ja mukava. Lasten mentyä nukkumaan pelasimme Up-wordsia, sanapeliä. Se oli hauskaa ja keskustelua siitä, olivatko sanat oikeita, syntyi monta kertaa. Hyvä niin! Jouluaaton iltaan kuuluvat keskustelu, juustot ja hedelmät, viini (kokista) ja lautapelit. Yöllä kävimme Antonin ja koirien kanssa katselemassa joulutunnelmaa ulkona. Kello taisi olla sen verran paljon, että suurin osa ihmisistä oli nukkumassa, mutta valoja ja joulukuusia oli hauska tuijotella.


Siinäpä se pähkinänkuoressa, meidän jouluaatto.


Nyt ei voi sanoa kuin mahtavaa tulevaa vuotta 2015! Kohti uusia seikkailuja!

1 kommentti:

  1. Saatti, bastu, mitä niitä nyt olikaan... harmillisen helposti karkasi Samuli aina voittoon. Ehkä ensi kerralla sitten osuvat kirjaimet paremmin.

    VastaaPoista