Oi, olen saamaton. Jouluahdistus alkaa iskeä. En ole, taaskaan, saanut tehtyä läheskään kaikkea, mitä olisin halunnut. Toisaalta ajattelen, että ei sen niin väliä. Kuvittelin nimittäin, että saisin kaikki "rästityöt" hoidettua, sellaiset pienet asiat, jotka aina jäävät tekemättä. Lähinnä siivousta ja järkkäilyä. Mutta, mutta... jääkööt! Hih, olen kapinallinen (en tosin kovin nuori enää) ja vietän rennon joulun. Stop jouluahdistukselle siis!
Löysin eilen ihania lahjapapereita ja muita härpäkkeitä (pakettikortteja PumPum-myyjäisistä, narua, tarroja). Minusta on ihana tehdä kauniita paketteja, vaikka yleensähän ne vain revitään auki sen enempää ajattelematta. Paperit lentelevät, mutta narut ehkä saattavat kiinnostaa pienempiä lapsia, kissoja ainakin. Ehkä tänä vuonna yritän avata lahjoja lasten kanssa ihan rauhassa. Olen huono keksimään kivoja lahjoja. Kaupat ovat pullollaan tavaraa, mutta sellaista, mikä täydellisesti miellyttäisi silmää ja olisi käytännöllinen ilo saajalle, löytyy harvemmin.
Ihanimpia ideoita ovat esimerkiksi Joulukukka seniorille -tyypiset jutut. jossa voi lahjoittaa joulukukan yksinäiselle vanhukselle. Vaikka yksinäiselle mikään ei ole varmasti arvokkaampaa kuin jonkun aika, tekee kukka ihan varmasti iloiseksi. Eihän lahjoissa mitään väärää ole, ei todellakaan, mutta se, millaiseksi lahjojen antaminen on mennyt, on vähän liiallista. Pakko ostaa, kun on joulu. Pakko antaa, kun on joulu. Ja pakko saada, kun on joulu. Joulu. Mikä joulussa oikeastaan edes on tärkeintä? Se, että ollaan yhdessä. Se, kun laitetaan yhdessä ruokaa pitkään ja syödään pitkään. Se, kun miesväki on joulusaunassa ja naiset saavat hetken omaa aikaa valmistautua (minähän en yleiseen saunaan yleisellä saunavuorolla mene, voi joutua juttelemaan naapurien kanssa). Se, kun lapset odottavat joulupukkia. Kaikkea kliseista, mutta ihanaa.
Tänään tein jotain luvatonta (kapinallinen!). Ajelimme keskellä metsää, pimeällä hiekkatiellä kotiin Orivedeltä. Pysähdyimme tien laitaan katselemaan tähtiä (voi, miten kaunista, kun ei ole valosaastetta ihan lähellä - tähtitaivas!). Olen haaveillut meille joulukuusta. Ihan pientä vain. Ja mitä tein? Nyhtäisin kuusen juurineen maasta ja heitin takakonttiin. Ajattelin, että puu on kuitenkin niin tien vieressä, että kesällä se kokisi kohtalonsa ja joku katkoisi sen. Nyt se saa ilahduttaa meidän joulua niin pitkään kuin elossa pysyy. Luvatonta, laitonta jopa, mutta olisihan voinut käydä niinkin, että olisimme ajaneet sen päältä ja puu olisi katkennut ja kuollut. Selityksiä... Kuusi on noin 30 cm korkea ja kaunis. Epätasaiset metsäkuuset ovat kauneimpia.
Tähtikirkasta, havuntuoksuista yötä!
Aika rebeliä meininkiä juu :D
VastaaPoista