Eilinen ja tämä päivä menivät vatsataudin kourissa. Ei kovin mukava aihe joulukalenteriin, mutta on pakko sanoa, että inhoan oksentamista yli kaiken. Yök. Antoni, ainakin näillä näkymin, selvisi onnekkaana ilman vatsanväänteitä tai kuumetta.
Mummi ja ukki lähtivät eilen junalla kotiin.
Tänään oltiin vain kotona ja levättiin. Tai no, minä nukuin pitkät päiväunet, Sonja lyhyet ja miesväki oli hereillä koko päivän. Paitsi että taisi Antonikin nukahtaa, kun katsoi lasten kanssa elokuvaa. Ilta olikin sitten sen mukainen, ettei lurppasilmäiset lapset oikein jaksaneet muuta kuin itkeä.
Eilen oli toinen adventti, tänään suomalaisen musiikin ja Sibeliuksen päivä. Kynttilöitä on polteltu ja Sibeliusta kuunnteltu (kuin myös Neil Youngia ja Kirkaa). Lakanoita ja vaatteita on pesty. Antoni vaihtoi näiden kahden päivän aikana muutaman kerran vaatteita, kun se oli aina ihan oksennuksessa (mulla tuli sellainen huuto-oksennus sen selkään!). Nauruakin siis riitti siinä pahanolon yhteydessä. Ja ei, en kerro enempää yksityiskohtia.
Olisi paljon tehtävää, joulujuttuja ja muuta, joten toivottavasti olemme pian taas normaalissa kunnossa.
Joulukalenteristani ei tullutkaan ihan niin kaunis kuin oli tarkoitus, mutta joulua kohti mennään silti. Ja arki on sitä, mitä eteen tulee, sitä ei voi aina ihan tarkasti suunnitella.
Oletteko muuten katsoneet telkkarista Joulukalenteria? Meinasin jo etukäteen tuomita, mutta pakkohan se oli katsoa ja voihan hitsi, miten hyvä se on! Ihana tunnelma ja jännittävä juoni sekä mainiot näyttelijätkin (erityisesti Rekku-koira) vielä!
Aivan mahtavaa mukavaa viikkoa!
Ihana kuva taas noista hönteistä <3
VastaaPoista