Kevät, kuljen Pyhäjärven rantaa...

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että kevät on ihan oikeasti saapunut Tampereelle. Tähän asti on ollut pilvistä, mutta tänään heti aamusta paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Sitä ihanuutta kesti koko päivän.

Kävimme katsomassa Pyhäjärven rantaa ja yllätykseksi järvi olikin jo ihan sula. Siellä on kyllä kova virtaus, eikä järvi kaikkialta tainnut edes kirpeimpinä pakkaspäivinä olla jäässä, mutta silti tuntui hassulta, että veteen saattoi heitellä kiviä. Järvi oli kauniin sininen ja keväinen. Rantapolulla oli paljon ihmisiä ja siellä täällä pitkin rantaa istui lenkkeilijöitä kivillä ja veneiden päällä nautiskelemassa auringosta. Auringon voima on valtava. Vesi oli matalalla, joten se, mikä yleensä on järven pohjaa, olikin nyt käveltävää mukalakiviväylää. 

Sonja sanoi monta kertaa, miten ihanaa on, kun on kevät ja heitti pipon ja lapaset pois kädestä. Oli muka kuuma. Itse en ollut ihan samaa mieltä kuumuudesta, mutta kyllä se aurinko lämmitti jo. 

Ja onko muuten mitään romanttisempaa kuin istua tervalepän alla kulahtaneella lautalaiturihäkkyrällä ja katsella sinistä järveä. Aurinko paistaa ja lapsi heittelee kiviä veteen. Mies istuu vieressä, Pienet laineet liplattelevat rantaan. Rauhallinen keväthetki. Ensimmäinen oikea kevätpäivä. Ah. 

Ja ihme kyllä vältyttiin tällä kertaa kaikilta kommelluksilta. Muisteltiin, miten viime vuonna näihin samoihin aikoihin tuossa samaisessa paikassa Sonja juoksi suin päin veteen sama sateenkaaripuku päällä. Tällä kertaa lapaset vain vähän kastuivat. 

Rannalla oli hurjasti kauniita kiviä. Vesi on niitä vuosien saatossa muokannut ja ne olivat suloisen pyöreitä, sellaisia, joita tekee mieli pidellä kädessä ja silitellä. 

Ulkoilun jälkeen haettiin Simo kerhosta ja tultiin kotiin. Rakennettiin raketti maitopurkista ja vessapaperirullista (kiitos Huushollille ideasta!). 

Kiva päivä! Toivottavasti huomenna samanlaista: aurinkoa ja kevättä!