Mutta niin, tänään oli taas luentopäivä kirjastossa. Meinasin jättää tämän kerran väliin, kun jostain syystä päätä särki ja olo oli kylmä, mutta onneksi Antoni sanoi, että kannattaa mennä. Niin minä menin. Pietilä-sali oli tällä kertaa tupaten täynnä. Tshehov oli saanut ihmiset liikkeelle ja hyvä niin. Tästä kirjailijasta olen sentään itsekin kuullut jotain ja joskus lukenut muutaman novellin. Parhaiten mieleen on jäänyt novelli Nainen ja sylikoira. Kävin iskän kanssa joskus Moskovassa katsomassa Lokki-näytelmän, joka oli pitkä ja ihana. En ehkä ymmärtänyt sen kielestä kaikkea, mutta näyttelijät olivat huikeita. Opiskeluaikoina Tverissa oli hyvin innokas vanha herra kirjallisuuden opettajana, joka rakasti Pushkinia, mutta hänen kanssaan luimme myös haikean Kirsikkapuiston. Hieno tarina sekin. Sali nr 6 luettiin muuten eräällä mielenkiintoisella kirjallisuuskurssilla, jossa aiheena oli mielipuolisuus venäläisessä kirjallisuudessa. Se olikin varsin hyvä luentosarja.
Tämänpäiväisen luennon jälkeen tekee mieli lukea Tshehovia ja kaivoinkin hyllystä esiin Nainan ja sylikoira -kirjan, jossa niminovellin lisäksi on myös Rotkossa niminen tarina sekä pienoisromaani Elämäni. En tiedä, ehdinkö kirjaa lukea, mutta ainakin se on esillä.
Luennon aiheena oli luonto ja ihminen Anton Tshehovin tuotannossa. Vetäjänä oli tällä kertaa Turun yliopistosta Tintti Klapuri, joka osoittautuikin todelliseksi Tshehov-asiantuntijaksi ja erittäin hyväksi puhujaksi. Hän jakoi esityksensä kolmeen osaan: Tshehovin luonnontieteelliseen maailmankuvaan, Sahaliniin sekä puutarhaan, mereen ja metsään. Luento eteni tosi mukavasti ja johdonmukaisesti. Kuten jo aiemmin sanottu, Klapuria oli erittäin mukava kuunnella.
Ehkä olen kuullut, mutta en muistanut, että Tshehov oli opiskellut lääkäriksi ja toimi ammatissaan 1880- ja 1890-luvuilla. Hänellä oli siis lääkäri-kirjailijan kaksoisammatti. Hän uskoi empiiriseen lääketieteeseen ja kirjailijanakin hänellä oli "lääkärin katse", objektiivinen, objektivoiva kuvaustekniikka. Hän esittää teoksissaan kysymyksen tarkasti, mutta ei anna vastausta. Hän kuvaa tilanteet todenmukaisesti ja antaa eri henkilöiden kautta moninäkökulmia samaan asiaan tai tapahtumaan. Mielenkiintoista on, kuten Klapuri esitti, ettei Tshehov mene henkilöhahmojensa pään sisälle, vaan hän kuvaa herkillä ilmaisuilla ihmisten tunteita ulkopuolisena. Hän ei välttämättä edes kerro, mistä tunteet johtuvat. Klapuri toi myös hyvin esiin sen, että Tshehov näkee ihmiset, hahmot yksilöinä ja välttää arvioimasta heitä yleisen perusteella. Tshehovin hahmot saattavat muuttaa mieltään asioista, eli eri tilanteissa yhdellä hahmolla voi olla erilaiset mielipiteet kuin aiemmin. Klapuri kuvasi tätä sanalla tilanteisuus.
Tshehov kuului ns. uuteen kirjailijapolveen, joka nousi alemmista yhteiskuntaluokista. Hän oli yhteiskunnallisesti osallistuva. Hänellä oli väistöskirjasuunnitelma sukupuolten välisestä tasa-arvosta, jossa tasa-arvoisuutta katsottiin luonnontieteellisestä ja yhteiskuntahistoriallisesta näkökulmasta. Klapuri luki tähän liittyen muutaman lukunäytteen Tshehovin kirjeistä, joka sai salissa aikaan raikuvaa naurua. Niissä naisia verrattiin mm. hanhiin (vaikka toki oli myös tasa-arvoistavia kohtia).
Tshehovilla oli vahvat koulutuspoliittiset näkemykset. Hänestä venäläinen koulutusjärjestelmä oli vanhentuntut ja klassisia, kuolleita kieliä opetettiin aivan liikaa, varsinkin naisille. Luonnontieteet puolestaan olisivat tukeneet oman ajattelun kehitysta, mutta ne yhdistettiin radikalismiin.
Sahalin on sekä saari Tyynenmeren luoteisrannikolla että Tshehovin dokumentaarisen matkakertomuksen nimi (Ostrov Sahalin, 1895). Tshehov tutki saarella rangaistusvankilan oloja ja pyrki viemään eteenpäin venäläisten rangaistussiirtoloiden ja -vankiloiden modernisoinnin tarvetta. Sahalinilla ihminen eli äärimmäisissä olosuhteissa. Luonto oli kylmä ja kostea sekä vangit olivat kaukana sivistyksestä. Toisaalta vankeus oli psykologisesti rankka paikka, koska vangit tiesivät, etteivät koskaan tulisi palaamaan koteihinsa.
Itse en ole tätä kirjaa lukenut, mutta Klapuri toi esiin, että Sahalin-teoksessa on runsaasti luontokuvauksia. Niissä ihminen tavallaan häviää Siperialle. Ihmisen pienuus tulee esiin sekä tilallisesti (taiga, aro) että ajallisesti (meri). Saari kuvataan infernaalisena ja vaikka dokumentista on kyse, kuvauksessa käytetään kaunokirjallisia tehokeinoja. Tshehov näki rangaistussiirtolan projektina, jossa ihminen pyrkii taltuttamaan luonnon ja alkuperäiskansat. Hän vastusti holtitonta maanviljelyä, josta puuttui suunnitelmallisuus. Teoksessa kuvataan Sahalinin alkuperäisväestöä, giljakkeja sympaattisesti.
Puutarha, meri ja metsä aiheeseen ei ehditty kovin syvällisesti pureutua, sillä kello raksutti kovaa vauhtia eteenpäin. Klapuri ehti kuitenkin kertoa, että puutarha on Tshehovin tuotannossa keskeinen luonnon symboli. Puutarha sijaitsee luonnon ja kulttuurin rajalla. Puutarhaa käytetään kuvaamaan nuoren naisen kukkaan puhkeamista ja se on myös alluusio paratiisiin. Morsian-novelli (1903) on hyvä esimerkki siitä, miten nainen ja puutarha kietoutvat yhteen. Puutarha symboloi naisen vapautta, se on paikka, missä nuori nainen voi olla vapaa, kun taas talo symboloi ahdistavaa porvarillista ilmapiiriä. Neitseellinen puutarha tuhoutuu, kun nainen tekee päätöksen lähteä opiskelemaan ja jättää sulhasensa. Novellissa puutarha on kesytettyä luontoa, todellinen luonto on muualla, se on ikuinen, uusiutuva ja ihmisen tavoittamattomissa. Meri samaten on ihmisen toiminnan ulottumattomissa, se on hallitsematon. Metsää käsitellään mm. Vanja-eno-näytelmässä (1897), jossa tulee ilmi Tshehovin vastustus holtitonta metsien kaatamista kohtaan. Hän kokee, että luontoa tulee käyttää suunnitelmallisesti. Metsän kaataminen rinnastetaan siihen, mitä venäläisessä yhteiskunnassa tapahtuu, mm. miesten lepsu suhtautuminen avioliittoon.
Klapurin erittäin mielenkiintoisen esitelmän jälkeen annettiin puheenvuoro kuuntelijoille. Pientä keskustelua käytiin, mutta lähinnä oltiin kiinnostuttu Klapurin väitöskirjasta ja siihen liittyvästä tilaisuudesta. Jos kaikki menee hyvin, se pidettäneen syksyllä.
Jes, tämä tältä päivältä, huomenna juhlimme Sonjan 3-vuotissyntymäpäivää!
Rauhallista yötä ja hyviä unia!
P.S. Kuvat ovat Pispalan Pyykkimettästä. Sieltä on hienot näkymät Pyhäjärvelle ja leikkipaikkakin on lasten mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti