24. Pakkasyö on ja leiskuen, pohja loimuja viskoo...

Tonttu-laulelma on ehdoton suosikkini. Erityisesti, kun sen esittää muuten minulle tuntematon Finntrio. Laitan tähän vielä laulun ensimmäisen säkeistön. Jo siinä on ihana tunnelma. 

Pakkasyö on ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan.

Kattojen päällä on lunta,

tonttu ei vaan saa unta.

Jouluaatto alkaa olla ohitse. Ajattelin, että nyt kun en oikein jaksa kirjoittaa mitään (aivot ovat joululomalla), laitan tänne muutamia kuvia meidän aatosta. Kerrankin tuli käytettyä kameraa. 

Aamulla katsottiin perinteiseen tapaan joulukalenteria ja tonttu Toljanterin hommia. Kalenterilla oli ihan mukava lopetus, kuten arvata saattaa. Ohjelma oli tehty todella hyvin. Hahmojen vaatteet ja lavasteet olivat ihan älyttömän hienoja. Tarina nyt ei ollut kovin kummoinen, mutta se ei haitannut yhtään. Joulukalenteri kuuluu joulunodotukseen ja on hauskaa, että se tehdään niin taidokkaasti. Näyttelijät olivat myös tosi taitavia ja suorastaan ihania. Kuvassa lapset (kaikki neljä) ovat päässeet enon kainaloon. 

Kävelyreissulta on monta kuvaa. Vaikka kaikki aina haaveilevat valkeasta joulusta, ei tässä vihreän rusekeassakaan ollut mitään vikaa. Ilma oli ihanan raikas ja lämmin. Sadekin alkoi kunnolla vasta silloin, kun päästiin kotiin. Sammalet metikössä olivat tosi kauniita: kirkkaan vihreitä. Oli ihanaa!

Vesi on aina ollut minulle hyvin rakas elementti, vaikka toisaalta syviä vesiä pelkäänkin lähes hysteerisesti. Tampereella on ihana asua, kun meidän molemmilla puolilla on lyhyen kävelymatkan päässä järvet: Näsi- ja Pyhäjärvi. Tämänpäivän kävely tehtiin Näsijärven rantaan. 

Antoni, Sonja ja Näsinneula. Lasten lemppari maamerkki on Näsäri, joka on hauska bongata sieltä, missä kulloinkin ollaan. Kun löytää Näsärin, koti ei koskaan voi olla kovin kaukana (ehkä katsontapaikasta, mutta ei Näsinneulasta). 

Koirat saivat juosta hetken vapaina. Voi sitä riemua! Nasu löysi kaikista suurimmat karahkat, Bob vain juoksi ympäriinsä. 

Lapset pääsivät hetkeksi Elianderinrannalle leikkimään. Vesi oli kylmää, mutta houkuttelevaa. Simo rakensi pienen hiekkalinnan. Sonja heitti hiekkaa veteen ihan vedenrajassa. Pitäisihän se muistaa, ettei lapsia voi pitää poissa vedestä, oli kuuma tai kylmä. 

Tonttutyttö Sonja. Antoni sai tytön pitämään hetken aikaa tonttulakkia, sitten se jo viuhahti mäkeen. Jostain syystä meidän lapset ei yhtään tykkää tonttulakeista. Minusta ne olisi niin söpöt. Lapset taas ovat sitä mieltä, että mitä vähemmän vaatteita, sen parempi. 

Tehtiin pakkasessa kakkumuotissa jäälyhty. Se olikin tosi kaunis parvekkeella, mutta alkoi tietysti sulaa. Ihmeen kauan kuitenkin kesti, että pieniä lammikoita alkoi syntyä. Jäälyhdyt ovat tosi kauniita ja tunnelmallisia. Jos näin suojasäällä sellaisen haluaa tehdä ja laittaa vaikkapa parvekkeelle, kannattaa olla alla järkevä astia, johon vesi kerääntyy.

Joulupukkia odotettiin kovasti ja sieltähän se tulla tupsahti. Simo oli sitä mieltä, että pukki oli Samuli, kun sillä oli samanlaiset narukengät. Jossain vaiheessa poika kumminkin muutti mieltään ja joulupukista tuli pukki. Ei pidä kuitenkaan liikaa väittää, että pukki on olemassa, voi tulla liian dramaattinen hetki, kun totuus selviää. Sonja vähän jännitti partasuuta, mutta Simo auttoi reippaasti jakamaan lahjoja ja melkein lauloi mukana. Taisi Simoakin vähän jännittää. Joulupukin toivekirjeeseen kirjattu puskutraktori (sekä Simolle että Sonjalle) tuli paketista ja monta muuta ihanaa lahjaa. Simo huuteli monta kertaa, että kiitos joulupukki, kun oli niin innossaan saamistaan jutuista. Joulupukki oli ihana! 

Juustopöytään käytiin, kun pukki oli käynyt. Nam! Juustot on ihania. 

Kohta pitäisi lähteä koirien kanssa iltakävelylle. Ajateltiin Antonin kanssa lainata koiria ja käydä katsomassa Pyynikin ikkunoita, josko siellä näkyisi jotain joulumeininkiä.

Ihanaa (kuinka monta kertaa tässä tekstissä esiintyy sana ihanaa?) joulua! Rentoutumista ja nautiskelua! Hyviä makuja ja rakkaiden seuraa!

23. Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus...

Voi ei, tästäkään ihanasta päivästä ei ole yhtään valokuvaa. Ollaan tehty kaikenlaista kivaa pientä, mutta kamera ei ole ollut mukana, vaan lepäillyt täällä makuuhuoneessa. No, kuvaton teksti on ihan... kiva ja mielenkiintoinen. Just joo.

Minusta aatonaatto on ihana päivä. Koko komeus on vielä edessä, paljon on tehty ja voi alkaa rentoutua. On hauska katsella ulkona pimeässä, miten ihmiset puuhailevat keittiöissä, kuuset loistavat ikkunoissa ja noin miljoona kynttelikköä palaa ympäriinsä. Kävin äsken viemässä metallipurkit tuonne läheiseen keräykseen ihan vain siksi, että sain hetken taas katsella kauniita ikkunoita. Ulkona oli yllättävän vilkasta, mitä ei yleensä tässä kolkassa kaupunkia tapahdu.

Tämän päivän tärkein homma oli käydä kaupassa ja suorittaa viimeiset ostokset, mm. iso kasa hedelmiä, vähän kalaa ja kuohukermaa. Sittarin parkkipaikka oli ihan täynnä, mutta ihmeellistä kyllä saimme hyvän paikan ja koko kauppareissu meni kuin tanssi vain. Simo tarjosi leipämaistiaisia siskolle ja kummatkin lapset pysyivät ihmeen rauhallisina autokärryissä, vaikka yleensä niiden kanssa on tuskaa (kärryjen sulava kääntäminen on mahdottomuus). Kaupassa oli ystävällisiä vanhuksia. Yksi papparainen koputti Simon autokärryn kattoa ja kysyi, onko ajokorttia ja rekisteriotetta. Ihanaa huumoria! Ihme oli muuten sekin, että kaikkea, mitä etsimme, löytyi. Kauppareissu siis suoritettiin erittäin onnistuneesti.

Lapset nukahtivat kotimatkalla autoon ja kävimme ihmettelemässä Tampereen joulua. Tori oli hieman masentava näky, sillä kaikki joulutorin kojut olivat jo korjattu pois. Tyhjää ja märkää.

Ilma oli muuten tänäänkin tosi synkkä ja märkä ja sateinen. Pyynikin metsät tosin olivat ihanan vihreitä, kun siellä on niin paljon kuusia.

Päivällä tein päärynäpiirakan ja puolukkapannacottan huomiseksi. Kinkku on nyt uunissa. Vähän jännittää, miten se onnistuu. Kunhan ei jää raa'aksi.

Jossain vaiheessa oli tarkoitus siivota, mutta lapset olivat toista mieltä. Oli pakko viedä pikkiriikkiset ulos purkamaan energiaa. Se olikin hyvä idea. Muutama lumikasa (kaikki ei vielä olekaan sulanut) ja kolme lapiota. Antoni jäi sisälle siivoamaan. Kuralätäköt oli kivoja ja tarhan pihalta löytyneet autonrenkaat.

Siinä se päivä sitten olikin.

Veljeni on nyt koirineen matkalla tänne, eli kohta on jouluporukka koossa. Lahjat pitäisi paketoida ja kinkun kypsymistä seurattava. Kunpa meidän upouusi paistomittari ei olisi rikki.

Toivotan oikein, oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua sekä joulurauhaa ja rentoutumista! Vähän suklaata ja glögiä! Joulusaunaa! Kuusen tuoksua! Valoa ja välkettä!

22. No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Toissapäivänä ihailin, kun äitin pihalla kukki pienet suloiset orvokit. Pidän kovasti orvokeista, mutta ne kuuluvat ehdottomasti alkukesään. Näin talven alussa pidän enemmän lehdettömistä puista ja tummista havuista. Täällä on tänään satanut ihan kaatamalla. On tosi synkkää ja mustaa, eli kai se on myönnettävä, että musta joulu on tulossa. Mutta ei se mitään, eiköhän itse joulu ole silti kultainen. Toivottavasti.

Tänään oli tarkoitus mennä katsomaan Särkänniemeen Koiramäen joulua, mutta ajateltiin, ettei siellä olisi ehkä kovin hauskaa, kun sataa kaatamalla. Jätettiin se nyt väliin, katsotaan, jos vielä ehditään loppuvuodesta (päiviähän on vielä muutama jäljellä joulun jälkeenkin).

Pojat kävivät hakemassa kinkun Pyynikintorin lihasta. Huomenna pitäisi se paistaa, saas nähdä miten onnistuu. Kerran aiemmin ollaan itse kinkku tehty ja se oli kyllä ihan paras. Mä kävin Sonjan kanssa hakemassa lahjajuttuja (on se niin helppoa, kun voi netissä valkata ja käydä vaan kassalta hakemassa). Kuulostaa varmaan kurjalta sanoa näin joulun alla, mutta oli aika ihanaa kävellä sateessa, kun ei tervinnut välittää, että kastuuko vai ei. Tarpeeksi vain vaatteita päälle ja menoksi. Kävelin joulutorin läpi ja sen herkullisessa tuoksussa tuli kyllä ihan hyvä joulufiilis.

Simo

Antoni ja Simo odottelivat meitä Pyynikintorin leikkipuistossa, jossa Simo laski liukumäkeä suoraan vesilätäkköön. Oli kyllä aika veikeän näköistä. Hiekkalaatikkokin lainehti vedestä. Pohjalla oli vielä mukava jääkerros, jossa oli hauska liukastella.

Siinäpä ne päivän tärkeimmät. Saatiin äitiltä erilaisia papereita, mm. rulla, josta voi vetää ihania pitkiä piirustuspapereita. Laitetiin sellaisia lattialle ja niihin oli tosi hauska piirtää.

Sonja

Huomenna olisi vielä kauppapäivä, jaiks! Veliveikkanen koirineen tulee myös huomenna, jee! Pitää myös leipoa päärynäpiirakka ja tehdä puolukkapannacotta, kivaa!

Tunnelmallista jouluaatonaatonaattoa ja huomista aatonaattoa!

P.S. Kuvissa on lasten Maijalta saamat joulukuusenkoristeet, jotka on meidän hienossa joulu"kuusessa". Muita koristeita siihen ei valon lisäksi tulekaan. Paitsi meidän aikuisten saamat sydämet. Ihanat!

18. - 21. Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta maasta vierahasta...

Otsikossa on taas yksi Vesa-Matti Loirin joululevyltä löytyvä kappale. Kolmen kuninkaan marssi on sellainen vähemmän kuultu laulu, joten siksi siihen ei ole vielä ehtinyt vuosien aikana kyllästyä. Ollaan kuunneltu paljon Jouluradiota ja sieltä tulee todella paljon ihan turhanpäiväisiä joulubiisejä. Eilen saatiin kuulla vähän espanjalaisia joululauluja, jotka kuulostivat tosi hyviltä.

Nyt on muutamana päivänä jäänyt kirjoittelu, kun oltiin siellä Helsingissä (ja Tuusulassa ja Vantaalla) sukuloimassa. Oli ihan älyttömän kivaa, vaikka samalla tosi väsyttävää. Tampereella on ihana asua, mutta kyllä matkat sukulaisten luo on pitkät. Varsinkin nyt pimeään aikaa, kun ei auton ikkunoista oikein näe ulos. Vähän valoja siellä täällä. Ja hyvin vähän kammottavia jouluvaloja, joita voisi päivitellä.

Tänään pikainen kertaus, mitä reissussa tapahtui. Keskiviikkona lähdettiin suht ajoissa matkaan. Ei mennyt kovin pitkään, kun oltiin jo perillä Tuusulassa Antonin siskon ja lasten serkkutyttöjen luona. Saatiin spagettia ja jauhelihakastiketta, joka oli hyvää (lemppariruokaa). Lapset touhusivat ensin pomppimalla vanhempien sängyssä ja sitten sohvalla. Oli todella, todella hauskaa. Ihanaa, kun kaikki neljä serkusta on jo niin isoja, ettei tarvitse enää varoa. Sonja menee jo ihan hyvin muiden mukana ja minne ei itse pääse, vetävät isommat lapset hänet sinne, mm. sänkyyn.

Muutaman tunnin kuluttua jatkettiin matkaa mummikkalaan, jossa päästiin mummin ihanien valokuvien kimppuun. Olen aina tykännyt toisten valokuvien katsomisesta ja mummilla kuvia riittää, hyvä niin. Lapset halusivat taas leikkiä ihan kaikilla leluilla ja ne olivatkin sitten levällään joka puolella.

Mummikkalasta hurautettiin mumman luokse, jonne jätettiin auto ja jatkettiin matkaa metrolla keskustaan. Siellä käytiin ihailemassa Aleksanterinkadun jouluvaloja ja Stockan jouluikkunaa, erityisesti sitä Lego-versiota. Eipä me muuta tehtykään, suoraan vain Omenahotelliin Yrjönkadulle ja sinne peuhaamaan. Olisi ollut tosi hauska kiertää enemmän kaupunkia, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt.

Hotellissa tosiaan peuhattin. Levitin kaksi varavuodetta ja siitäkös iloa riitti. Oli parisänky, jossa pomppia ja toinen matalampi sänky, jossa myös saattoi pomppia. Jihuu! Siis lapset pomppivat, me Antonin kanssa katsoimme väsyneinä vieressä. Yritä nyt siinä saada lapsia nukkumaan. Tarkoitus oli, että me Antonin kanssa olisimme nukkuneet isossa sängyssä ja lapset varavuoteissa, mutta kun lopulta päästiin nukkumaan (monen paikanvaihdon jälkeen), nukuin minä Sonjan kanssa "lattialla" ja ukkelit sängyssä. No, uni kyllä maittoi sitten lopulta. Sen vaan sanon, että lasten kanssa valonkatkaisijat parisängyn yläpuolella on HUONO juttu. Paitsi jos tykkää yhtäkkiä syttyvistä superkirkkaista kattovaloista suoraan yläpuolella. Mutta joo, Simo hihkui, miten onnessaan oli, kun päästiin hotelliin (ei varmaan muista niitä kertoja, kun on ollut pikkuisena Tampereen-reissuilla) ja kivaa oli. Silti mulle tulee aina reissuilla jossain vaiheessa hetki, kun toivon, että oltais kotona. Useinmiten juuri nukkumaanmenon aikaan, kun itse on ihan väsynyt ja lapset saavat iltahepulin. Onneksi en jaksa murjottaa pitkään.

Aamulla katsottiin Tonttu Toljanteri, syötiin vähän ja jatkettiin taas matkaa. Käytiin katsomassa vielä Lego-ikkunaa. Kiersin Stockan rakennusta ulkopuolelta, kun yritin saada Sonjaa nukahtamaan (no, yleensä siinä ei mene kuin muutama minuutti) ja huomasin, että Tiernapojat esiintyivät. Tämän joulun harras toive onkin ollut, että näkisin tiernapojat. Mikä onni! Sain ihan kylmiä väristyksiä esityksestä. Huippumahtavaa! Kierrettin vielä suurkirkon kautta ja ihailtiin yhtä Suomen hienoimmista rakennuksista.

Mumman luona päästiin melkein heti ruokapöytää herkutteleemaan lohella ja perunamuussilla (jossa oli myös palsternakkaa, nam!). Leivotttin joulutorttuja omenahillolla. Lapset levittivät taas kaikki lelut ja vähän muitakin tavaroita. Käytiin hiekkalaatikolla. Lapset jäivät mumman hoitoon, kun kävimme Antonin kanssa Itiksessä katsomassa, millaista siellä on. Upeaahan siellä! Remontti on tehnyt hyvää ja kaikki tuntui valoisammalta ja avarammalta kuin ennen. Joulukoristeita oli vaikka kuinka. Ehkä vähän övereitä ja amerikkalaisia, mutta ainakin tuli fiilis, että joulu on tulossa. Käytiin Faster-kahvilassa limulla ja kanapiirakalla. Saatiin mummalla nukkua isossa sängyssä, johon mahduttiin ihan mukavasti koko perhe. Onneksi lapset olivat sen verran väsyneitä, että sammahtivat melkein heti eikä mitään pomppimista tapahtunut.

Aamulla katsottiin Palomies Samia ja Toljanteria. Tehtiin tupsuja (tai sellaisia pompuloita) ja mumma opetti minua neulomaan tai verestämään muistoja, miten niitä puikkoja käytettiinkään. Jossain vaiheessa jatkettiin taas reissua, jälkeen taisi jäädä kamala sotku. Minä, mumma ja Sonja käveltiin Vartiolahden kutta Meri-Rastilaan. Simo ja Antoni taas hurauttivat autolla papalle. Löydettiin matkalla kaadettuja kuusia, joista sain hyvät oksat joulukuusta varten. Ilma oli raikas ja jouluinen, vaikka maassa ei ollutkaan yhtään lunta. Oli ihana kävellä äitin kanssa ja jutella niitä näitä.

Papalla meitä oli vastassa Simo ja Espanjasta saapuneet muruset Ninni ja Manu (toivottavasti nimiä saa käyttää), jotka leikkivät pihalla. Sisällä taas oli papan ja Eijan lisäksi Laura ja yllärinä Maija. Käytiin saunassa (Simo pääsi papan kanssa miesten saunaan). Vaihdettiin kuulumisia, syötiin hyvin, laulettiin suomalaisia ja espanjalaisia joulu- ja lastenlauluja (vähän tanssittiinkin). Simo ja Sonja pääsivät jälleen peuhaamaan sydämensä kyllyydestä.

Illan ollessa jo ihan pimeä, aloitimme kotimatkan. Käväisimme mummikkalan pihalla hakemassa viimeiset kassit ja sitten hurautimme kotiin. Matka meni jouluradiota (ja lasten tuhinaa takapenkillä) kuunnellen. Matka meni taas nopsasti, ei ollut juurikaan autoja, vaikka olisi voinut kuvitella, että joulumatkaajat olisivat olleet sankoin joukoin liikenteessä. Kotona lapset jatkoivat uniaan, me aloimme katsoa Love Actually -joululeffaa, mutta se jäi kesken. Bill Nighy on silti ihan paras!

Tänään meillä oli SirkusRakkausPumPumin joulujuhla. Siellä oli taas tosi kivaa. Ihanaa porukkaa, lapsille leikkejä ja hyviä herkkuja. Alussa oli piparipaja, jossa lapset saivat itse tehdä pipareita ja saivat niitä mukaan lähtiessään. Leikin aikana olin auttelemassa keittiössä, joten siitä en osaa sen enempää sanoa, mutta ainakin Simo kertoi innoissaan, mitä oli tehnyt. Antoni oli saanut olla musta lammas hienossa päähineessä. Ensi vuonna taas lisää leikkejä. Täytyy taas sanoa, että toi sirkus on ihan mahtava keksintö, jossa etusijalla on lapset. Lasten ei tarvitse pönöttää tai olla hiljaa, vaan he pääsevät mukaan "näytelmään", leikkiin. Se on ihan ihanaa!

Mutta nyt, nyt haluan taas kaatua hetkeksi sohvalle. Maistaa palan iskän tekemää graavilohta ja mummin tekemää saaristolaisleipää ja katsoa ehkä jotain hömppää telkkarista (tai siis dvd:ltä). Joulu on jo ihan lähellä.

Hyvää yötä!

17. Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa, porsailla silloin on herkut suussa...

Juicen Sika on klassikko, joka on vaan ihana. Hassu ja ihana. Vähän myös kamala.

Tänään ei oikeasti tapahtunut mitään ihmeellistä. Käytiin ostelemassa etukäteen kaikenlaista jouluruokiin tarvittavaa: jauhoja, pähkinöitä, punajuuria, perunoita, voita, minimozzarelloja, lihahyytelöä, pakasteherneitä, sokeria, glögiä, säilykepäärynöitä, porkkanoita, taateleita, etikkaa (miten vaikeaa voi olla etikan valitseminen!), suklaata... Herkkuja siis tiedossa.

Olin valmistautunut kamalaan ostosreissuun, varsinkin, kun Simo sanoi, ettei halua istua ostoskärryssä. Mutta kaikki menikin hyvin päin. Simo oikeasti auttoi etsimään tavaroita (okei, juoksi ja kiipeili siinä välissä) ja sai monta kaupassa asioivaa vanhusta hymyilemään. Kauppa oli myös melko tyhjä, eli ostoksia sai tehdä rauhassa. Mahtavaa, kun nyt on kaikki sälä ostettu, vielä pitää hommata maito- ja kalajutut, mutta ne menee helposti maanantaina, ehkä. 

Muuten oltiin kotona. Odoteltiin kylppärin lattian silikonien korjaajaa, joka tuli ja teki hommansa siististi ja nopsasti. Huomautti, että osa kylppärin laatoista ei ole kunnolla kiinni lattiassa. Kiva. Täytyypä informeerata vuokraisäntää. 

Katsottiin lasten kanssa Totoroa, se on kyllä aivan ihana leffa ja suomenkieliset duppaukset toimivat todella hyvin. 

Taas aika meni hurjan nopsasti niin, että illalla oli jo myöhä, kun kerettiin saada lapset petiin. Toisaalta nukahtivat heti satujen jälkeen. 

Eipä tässä nyt muuta. Huomenna auton nokka kohti Tuusulaa, Vantaata ja Helsinkiä. 

Ohessa muuten muutama kuva viime vuodelta näihin aikoihin. Silloin lapset olivat pikkiriikkisiä ja maassa paljon lunta. 

Nauttikaa!

P.S. Tänään on katseluvuorossa meillä aikuisilla yksi lempparijoululeffoistani, eli Skipataan joulu. Se on hulvaton, hauska ja nolotusta aiheuttava. Kunnon peruskomedia, joka saa hyvälle tuulelle. Ensin sählätään, mutta lopulta vietetään ihana joulujuhla.

16. On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen, ja sanaton on sydämeni kieli...

Kuunneltiin äsken ensimmäistä kertaa tänä vuonna Vesa-Matti Loirin joululevy, josta otsikon kipalekin löytyy. Ihana levy, joka varmasti jakaa mielipiteet. Ymmärrän kyllä, jos Veskusta ei tykkää, mutta minä pidän kovasti. Loirin vanhat Eino Leinon runoihin tehdyt kappaleet ovat erityisesti lähellä sydäntä.

Tänään (vakioaloitus) oli ihana päivä, vaikka en meinaa edes muistaa, mitä tehtiin. Aamulla ainakin jokapäiväinen kalenterinavaus. Voi että, miten lapset jakaa olla siitä niin innoissaan JOKA aamu. Toisaalta olisin minäkin, jos mulla vaan olisi kalenteri.

Ennen aamupalaa aloin tehdä leipää (en tosin aamupalaa varten). Siinä menikin aikaa, sillä ensin piti hiiva ja muutama muu aine kuplituttaa, joka kesti noin 10 minsaa. Sitten alustin taikinaa käsin noin 10 minsaa ja voin sanoa, että siinä tuli ihmeteltyä, että kuinka kauan voi 10 minuuttia kestää. Taikinan varsinainen kohotus kesti puolitoista tuntia. Ohje sanoi näin, joten tottelin. Tuossa olikin hyvä aika puuhata kaikkea muuta. Leivottiin leivät Simon kanssa (joka taas pääsi rohmuamaan taikinaa). Sitten vielä leipien kohotusta puolisen tuntia ja uunissa 10 minsaa uuni päällä ja 15 minuuttia jälkilämmössä. Leipien teko kesti siis aika kauan, mutta olivat ne tosi hyviäkin. En tosin tiedä, olivatko nuo ajat oikeita, sillä ohjeessa luki, että leipiä pitää paistaa uunissa 275 asteen lämmössä. Edellisellä kerralla toimin sokeasti ohjeen mukaan ja leipomukset hieman kärähtivät. Tällä kertaa paistoin leivät 225 asteessa ja parempaa tuli. Olen aina luullut, että en osaa tehdä leipää, koska en osaa tehdä pullataikinaakaan. Viimeksi sämpylät ja nyt tämä maalaisleipä onnistuivat kyllä tosi hyvin. Jos leipien leipominen epäilyttää, niin kannattaa siitä huolimatta kokeilla, se saattaakin olla yllättävän helppoa. Takinakaan ei ole niin tahmaista kuin miltä aluksi vaikuttaa.

Iltapäivällä menimme SirkusRakkausPumPumin suunnittelukokoukseen. Tai se ei ollut varsinainen kokous, vaan koska emme päässeet sinne viime tiistaina, niin pääsimme juttelemaan tulevasta tapahtumasta tänään. Meille tarjottiin aluksi ihana kasvisateria, jossa oli mahtavia makuja, mm. punajuuripaistosta, perunaa, valkosipuli-siemenlevitettä. Slurps! Kuultiin vegaanisesta "kinkusta", joka tehdään muistaakseni gluteenijauhosta (en ole koskaan käyttänyt) ja se kuulosti mielenkiintoiselta.

Kuultiin ensi lauantaina pidettävästä jouluisesta leikkienergiajuhlasta. Päästään itsekin juhlaan mukaan, sillä tullaan sopivasti edellisenä päivänä kotiin Helsingin-reissulta. Luvassa on huimia juttuja, mm. revontulista on kadonnut värit, shamaani laulaa loitsuja, ajetaan reellä ja syödään herkkuja. Alussa on piparipaja, jännää! Muutama joululaulukin mahtuu mukaan. Moni PumPumin toiminnassa mukana oleva osaa soittaa jotain soitinta ja laulaa hyvin, joten takuu varmaa viihdykettä on luvassa. Kaiken lisäksi sirkuksen porukka on aivan mahtavaa, joten huippupäivä tiedossa.

"Kokouksessa" meni sen verran pitkään, että kun päästiin kotiin ja juttelin "hetken" äitin kanssa puhelimessa, niin olikin jo melkein iltapala-aika. Nyt lapset nukkuu, mutta meillä aikuisilla on vielä pikkusen hommaa. Pitää silittää (jep, olen päättänyt, että ennen joulua on paras olla vaatteet ja lakanat oikeilla paikoilla) ja paketoida muutama lahja. Samalla voi katsoa Perheen jalokivi -nimistä joululeffaa. Se on ihana, erityisesti talo, jossa perhe asuu, on oikea joulutalo.

Toivottavasti saadaan viikolla joku kaunis päivä. Tänään on ollut taas märkää ja mustaa. Kurjaa.

Huisin hauskaa viikkoa ennen joulua!

15. Tonttu lähti matkaan valjaissansa kukko...

Tuota otsikon laulua (joka on tuttu jo muskarista) ja siihen liittyvää tanssia kuultiin ja nähtiin tänään Simon tanssiseuran pikkujouluissa. Simon ryhmä ei tosin tanssinut tuota, vaan kaksi muuta kipaletta.

Aamulla koettiin aikamoinen ihmetys, kun avattiin verhot ja katsottiin ulos: maa oli paksuhkossa lumessa ja pakkastakin oli ihan vähän. Ihanaa! Avattiin lasten joulukalenterit (meidän aikuisten kalenterit on edelleen kateissa, ehkä ne on menny paperinkeräykseen sanomalehtien joukossa, muuta en keksi), syötiin aamupala ja katsottiin Tonttu Toljanteri (voi että Viänänen on ihana). Sitten puettiin päälle ja lähdettiin ulos.

Simo aloitti suksilla, Sonja pulkkakyydillä. Väinö Linnan puiston hiekkakenttä oli todella liukas. Mietittiin, että tuleekohan siihen luistelujää. Se olisi mahtavaa, vaikka mulla ei ole edes luistimia eikä vielä tänä talvena taideta hommata luistimia Simolle. Hiihtäminen riittää varmasti. Olisi silti hauskaa, jos noin lähdellä omaa kotia olisi luistinrata. Laskettiin mäkeä ja peuhattiin lumessa.

Tulin edeltä Sonjan kanssa kotiin, kun ukkelit jäivät vielä pihalle lapioimaan lunta. Laitoin Sonjalle köllöttelypaikan sohvalle lampaantaljasta ja tyynyistä. Sanoin, että älä vielä nukahda, kun teen eka ruoan ja sitten Papunen pääsee unille, mutta mitä vielä. Oli niin mukava paikka, että tyllerö nukahti siihen. No, Simo ja Antoni olivat sen verran pitkään ulkona, ettei pienet päikkärit haitanneet mitään, päinvastoin.

Kohta pitikin jo lähteä sinne pikkujouluihin. En muista seuran nimeä, mutta joku nuorisoseura se joka tapauksessa on. Oiskohan peräti niinkin yksinkertainen kuin Tampereen nuorisoseura. Antoni lähti viemään Simoa kenraaliharjoituksiin. Me Sonjan kanssa odottelimme vähän aikaa ja lähdimme sitten perään. Juhla pidettiin Tammerkosken koululla, joka oli kaunis vanha punatiilinen rakennus. Meinattiin myöhästyä, mutta onneksi ehdittiin paikalle juuri, kun esitykset alkoivat. Seuran kaikki tanssiryhmät esiintyivät. Suurin osa oli lasten ryhmiä, mutta mukana oli myös nuorten aikuisten ryhmä, jonka tanssi oli aika huikeaa (voi, kun itsekin osaisi). Tanssia säesti Rysky-orkesteri, jossa laulun lisäksi oli mukana harmooni, tuuba ja viulu. Kansanmusiikkia ja -tanssia siis. Ihanaa! Toivon todella, että Simo jaksaa olla pitkään yhtä innostunut kuin nyt tuosta tanssista. Simon ryhmä tanssi kaksi kappaletta: Pikkulintu ja Kaksi pientä peikkolasta.

Kaikista parasta noissa Ilakoissa on se, ettei siinä ole mitään kovin vaikeaa. Tanssitaan pareittain, itsekseen ja piirissä koko porukan kanssa. Simokin tykkää esittää noita juttuja kotona ja opettaa niitä meille. Laulut ovat ihania ja jotenkin koko homma on niin ihanan viatonta. Voihan sentään, äiti ihan herkistyy. Kohta Sonjakin voi mennä mukaan, kunhän vähän kasvaa. Yksi ryhmä taisi olla 3-4-vuotiaille. Sonja nimittäin tykkää hirmusti, kun Simo tanssii kotona. Sonja ottaa kovasti mallia ja laulaa lauluja mukana. Aika söpöä.

Tanssin jälkeen oli kakku- ja glögitarjoilu. Voi että glögi on ihanaa näin joulun alla. Kohta siihen taas kyllästyy, mutta ei vielä pariin viikkoon.

Ainiin, Simo ei suostunut ottamaan esiintysmisasua pois, vaan nukkuu nyt se päällään.

Hyvää yötä kaikille! Kohta on enää viikko jouluun ja vielä paljon tekemistä. En ole vielä selvittänyt, missä välissä ehditään käydä kaupassa ostamassa kaikki jouluruoat. No, sen näkee sitten...

Rauhallista 3. adventtia!