Voi ei, tästäkään ihanasta päivästä ei ole yhtään valokuvaa. Ollaan tehty kaikenlaista kivaa pientä, mutta kamera ei ole ollut mukana, vaan lepäillyt täällä makuuhuoneessa. No, kuvaton teksti on ihan... kiva ja mielenkiintoinen. Just joo.
Minusta aatonaatto on ihana päivä. Koko komeus on vielä edessä, paljon on tehty ja voi alkaa rentoutua. On hauska katsella ulkona pimeässä, miten ihmiset puuhailevat keittiöissä, kuuset loistavat ikkunoissa ja noin miljoona kynttelikköä palaa ympäriinsä. Kävin äsken viemässä metallipurkit tuonne läheiseen keräykseen ihan vain siksi, että sain hetken taas katsella kauniita ikkunoita. Ulkona oli yllättävän vilkasta, mitä ei yleensä tässä kolkassa kaupunkia tapahdu.
Tämän päivän tärkein homma oli käydä kaupassa ja suorittaa viimeiset ostokset, mm. iso kasa hedelmiä, vähän kalaa ja kuohukermaa. Sittarin parkkipaikka oli ihan täynnä, mutta ihmeellistä kyllä saimme hyvän paikan ja koko kauppareissu meni kuin tanssi vain. Simo tarjosi leipämaistiaisia siskolle ja kummatkin lapset pysyivät ihmeen rauhallisina autokärryissä, vaikka yleensä niiden kanssa on tuskaa (kärryjen sulava kääntäminen on mahdottomuus). Kaupassa oli ystävällisiä vanhuksia. Yksi papparainen koputti Simon autokärryn kattoa ja kysyi, onko ajokorttia ja rekisteriotetta. Ihanaa huumoria! Ihme oli muuten sekin, että kaikkea, mitä etsimme, löytyi. Kauppareissu siis suoritettiin erittäin onnistuneesti.
Lapset nukahtivat kotimatkalla autoon ja kävimme ihmettelemässä Tampereen joulua. Tori oli hieman masentava näky, sillä kaikki joulutorin kojut olivat jo korjattu pois. Tyhjää ja märkää.
Ilma oli muuten tänäänkin tosi synkkä ja märkä ja sateinen. Pyynikin metsät tosin olivat ihanan vihreitä, kun siellä on niin paljon kuusia.
Päivällä tein päärynäpiirakan ja puolukkapannacottan huomiseksi. Kinkku on nyt uunissa. Vähän jännittää, miten se onnistuu. Kunhan ei jää raa'aksi.
Jossain vaiheessa oli tarkoitus siivota, mutta lapset olivat toista mieltä. Oli pakko viedä pikkiriikkiset ulos purkamaan energiaa. Se olikin hyvä idea. Muutama lumikasa (kaikki ei vielä olekaan sulanut) ja kolme lapiota. Antoni jäi sisälle siivoamaan. Kuralätäköt oli kivoja ja tarhan pihalta löytyneet autonrenkaat.
Siinä se päivä sitten olikin.
Veljeni on nyt koirineen matkalla tänne, eli kohta on jouluporukka koossa. Lahjat pitäisi paketoida ja kinkun kypsymistä seurattava. Kunpa meidän upouusi paistomittari ei olisi rikki.
Toivotan oikein, oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua sekä joulurauhaa ja rentoutumista! Vähän suklaata ja glögiä! Joulusaunaa! Kuusen tuoksua! Valoa ja välkettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti