24. Pakkasyö on ja leiskuen, pohja loimuja viskoo...

Tonttu-laulelma on ehdoton suosikkini. Erityisesti, kun sen esittää muuten minulle tuntematon Finntrio. Laitan tähän vielä laulun ensimmäisen säkeistön. Jo siinä on ihana tunnelma. 

Pakkasyö on ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan.

Kattojen päällä on lunta,

tonttu ei vaan saa unta.

Jouluaatto alkaa olla ohitse. Ajattelin, että nyt kun en oikein jaksa kirjoittaa mitään (aivot ovat joululomalla), laitan tänne muutamia kuvia meidän aatosta. Kerrankin tuli käytettyä kameraa. 

Aamulla katsottiin perinteiseen tapaan joulukalenteria ja tonttu Toljanterin hommia. Kalenterilla oli ihan mukava lopetus, kuten arvata saattaa. Ohjelma oli tehty todella hyvin. Hahmojen vaatteet ja lavasteet olivat ihan älyttömän hienoja. Tarina nyt ei ollut kovin kummoinen, mutta se ei haitannut yhtään. Joulukalenteri kuuluu joulunodotukseen ja on hauskaa, että se tehdään niin taidokkaasti. Näyttelijät olivat myös tosi taitavia ja suorastaan ihania. Kuvassa lapset (kaikki neljä) ovat päässeet enon kainaloon. 

Kävelyreissulta on monta kuvaa. Vaikka kaikki aina haaveilevat valkeasta joulusta, ei tässä vihreän rusekeassakaan ollut mitään vikaa. Ilma oli ihanan raikas ja lämmin. Sadekin alkoi kunnolla vasta silloin, kun päästiin kotiin. Sammalet metikössä olivat tosi kauniita: kirkkaan vihreitä. Oli ihanaa!

Vesi on aina ollut minulle hyvin rakas elementti, vaikka toisaalta syviä vesiä pelkäänkin lähes hysteerisesti. Tampereella on ihana asua, kun meidän molemmilla puolilla on lyhyen kävelymatkan päässä järvet: Näsi- ja Pyhäjärvi. Tämänpäivän kävely tehtiin Näsijärven rantaan. 

Antoni, Sonja ja Näsinneula. Lasten lemppari maamerkki on Näsäri, joka on hauska bongata sieltä, missä kulloinkin ollaan. Kun löytää Näsärin, koti ei koskaan voi olla kovin kaukana (ehkä katsontapaikasta, mutta ei Näsinneulasta). 

Koirat saivat juosta hetken vapaina. Voi sitä riemua! Nasu löysi kaikista suurimmat karahkat, Bob vain juoksi ympäriinsä. 

Lapset pääsivät hetkeksi Elianderinrannalle leikkimään. Vesi oli kylmää, mutta houkuttelevaa. Simo rakensi pienen hiekkalinnan. Sonja heitti hiekkaa veteen ihan vedenrajassa. Pitäisihän se muistaa, ettei lapsia voi pitää poissa vedestä, oli kuuma tai kylmä. 

Tonttutyttö Sonja. Antoni sai tytön pitämään hetken aikaa tonttulakkia, sitten se jo viuhahti mäkeen. Jostain syystä meidän lapset ei yhtään tykkää tonttulakeista. Minusta ne olisi niin söpöt. Lapset taas ovat sitä mieltä, että mitä vähemmän vaatteita, sen parempi. 

Tehtiin pakkasessa kakkumuotissa jäälyhty. Se olikin tosi kaunis parvekkeella, mutta alkoi tietysti sulaa. Ihmeen kauan kuitenkin kesti, että pieniä lammikoita alkoi syntyä. Jäälyhdyt ovat tosi kauniita ja tunnelmallisia. Jos näin suojasäällä sellaisen haluaa tehdä ja laittaa vaikkapa parvekkeelle, kannattaa olla alla järkevä astia, johon vesi kerääntyy.

Joulupukkia odotettiin kovasti ja sieltähän se tulla tupsahti. Simo oli sitä mieltä, että pukki oli Samuli, kun sillä oli samanlaiset narukengät. Jossain vaiheessa poika kumminkin muutti mieltään ja joulupukista tuli pukki. Ei pidä kuitenkaan liikaa väittää, että pukki on olemassa, voi tulla liian dramaattinen hetki, kun totuus selviää. Sonja vähän jännitti partasuuta, mutta Simo auttoi reippaasti jakamaan lahjoja ja melkein lauloi mukana. Taisi Simoakin vähän jännittää. Joulupukin toivekirjeeseen kirjattu puskutraktori (sekä Simolle että Sonjalle) tuli paketista ja monta muuta ihanaa lahjaa. Simo huuteli monta kertaa, että kiitos joulupukki, kun oli niin innossaan saamistaan jutuista. Joulupukki oli ihana! 

Juustopöytään käytiin, kun pukki oli käynyt. Nam! Juustot on ihania. 

Kohta pitäisi lähteä koirien kanssa iltakävelylle. Ajateltiin Antonin kanssa lainata koiria ja käydä katsomassa Pyynikin ikkunoita, josko siellä näkyisi jotain joulumeininkiä.

Ihanaa (kuinka monta kertaa tässä tekstissä esiintyy sana ihanaa?) joulua! Rentoutumista ja nautiskelua! Hyviä makuja ja rakkaiden seuraa!