Nyt on muutamana päivänä jäänyt kirjoittelu, kun oltiin siellä Helsingissä (ja Tuusulassa ja Vantaalla) sukuloimassa. Oli ihan älyttömän kivaa, vaikka samalla tosi väsyttävää. Tampereella on ihana asua, mutta kyllä matkat sukulaisten luo on pitkät. Varsinkin nyt pimeään aikaa, kun ei auton ikkunoista oikein näe ulos. Vähän valoja siellä täällä. Ja hyvin vähän kammottavia jouluvaloja, joita voisi päivitellä.
Tänään pikainen kertaus, mitä reissussa tapahtui. Keskiviikkona lähdettiin suht ajoissa matkaan. Ei mennyt kovin pitkään, kun oltiin jo perillä Tuusulassa Antonin siskon ja lasten serkkutyttöjen luona. Saatiin spagettia ja jauhelihakastiketta, joka oli hyvää (lemppariruokaa). Lapset touhusivat ensin pomppimalla vanhempien sängyssä ja sitten sohvalla. Oli todella, todella hauskaa. Ihanaa, kun kaikki neljä serkusta on jo niin isoja, ettei tarvitse enää varoa. Sonja menee jo ihan hyvin muiden mukana ja minne ei itse pääse, vetävät isommat lapset hänet sinne, mm. sänkyyn.
Muutaman tunnin kuluttua jatkettiin matkaa mummikkalaan, jossa päästiin mummin ihanien valokuvien kimppuun. Olen aina tykännyt toisten valokuvien katsomisesta ja mummilla kuvia riittää, hyvä niin. Lapset halusivat taas leikkiä ihan kaikilla leluilla ja ne olivatkin sitten levällään joka puolella.
Mummikkalasta hurautettiin mumman luokse, jonne jätettiin auto ja jatkettiin matkaa metrolla keskustaan. Siellä käytiin ihailemassa Aleksanterinkadun jouluvaloja ja Stockan jouluikkunaa, erityisesti sitä Lego-versiota. Eipä me muuta tehtykään, suoraan vain Omenahotelliin Yrjönkadulle ja sinne peuhaamaan. Olisi ollut tosi hauska kiertää enemmän kaupunkia, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt.
Hotellissa tosiaan peuhattin. Levitin kaksi varavuodetta ja siitäkös iloa riitti. Oli parisänky, jossa pomppia ja toinen matalampi sänky, jossa myös saattoi pomppia. Jihuu! Siis lapset pomppivat, me Antonin kanssa katsoimme väsyneinä vieressä. Yritä nyt siinä saada lapsia nukkumaan. Tarkoitus oli, että me Antonin kanssa olisimme nukkuneet isossa sängyssä ja lapset varavuoteissa, mutta kun lopulta päästiin nukkumaan (monen paikanvaihdon jälkeen), nukuin minä Sonjan kanssa "lattialla" ja ukkelit sängyssä. No, uni kyllä maittoi sitten lopulta. Sen vaan sanon, että lasten kanssa valonkatkaisijat parisängyn yläpuolella on HUONO juttu. Paitsi jos tykkää yhtäkkiä syttyvistä superkirkkaista kattovaloista suoraan yläpuolella. Mutta joo, Simo hihkui, miten onnessaan oli, kun päästiin hotelliin (ei varmaan muista niitä kertoja, kun on ollut pikkuisena Tampereen-reissuilla) ja kivaa oli. Silti mulle tulee aina reissuilla jossain vaiheessa hetki, kun toivon, että oltais kotona. Useinmiten juuri nukkumaanmenon aikaan, kun itse on ihan väsynyt ja lapset saavat iltahepulin. Onneksi en jaksa murjottaa pitkään.
Aamulla katsottiin Tonttu Toljanteri, syötiin vähän ja jatkettiin taas matkaa. Käytiin katsomassa vielä Lego-ikkunaa. Kiersin Stockan rakennusta ulkopuolelta, kun yritin saada Sonjaa nukahtamaan (no, yleensä siinä ei mene kuin muutama minuutti) ja huomasin, että Tiernapojat esiintyivät. Tämän joulun harras toive onkin ollut, että näkisin tiernapojat. Mikä onni! Sain ihan kylmiä väristyksiä esityksestä. Huippumahtavaa! Kierrettin vielä suurkirkon kautta ja ihailtiin yhtä Suomen hienoimmista rakennuksista.
Mumman luona päästiin melkein heti ruokapöytää herkutteleemaan lohella ja perunamuussilla (jossa oli myös palsternakkaa, nam!). Leivotttin joulutorttuja omenahillolla. Lapset levittivät taas kaikki lelut ja vähän muitakin tavaroita. Käytiin hiekkalaatikolla. Lapset jäivät mumman hoitoon, kun kävimme Antonin kanssa Itiksessä katsomassa, millaista siellä on. Upeaahan siellä! Remontti on tehnyt hyvää ja kaikki tuntui valoisammalta ja avarammalta kuin ennen. Joulukoristeita oli vaikka kuinka. Ehkä vähän övereitä ja amerikkalaisia, mutta ainakin tuli fiilis, että joulu on tulossa. Käytiin Faster-kahvilassa limulla ja kanapiirakalla. Saatiin mummalla nukkua isossa sängyssä, johon mahduttiin ihan mukavasti koko perhe. Onneksi lapset olivat sen verran väsyneitä, että sammahtivat melkein heti eikä mitään pomppimista tapahtunut.
Aamulla katsottiin Palomies Samia ja Toljanteria. Tehtiin tupsuja (tai sellaisia pompuloita) ja mumma opetti minua neulomaan tai verestämään muistoja, miten niitä puikkoja käytettiinkään. Jossain vaiheessa jatkettiin taas reissua, jälkeen taisi jäädä kamala sotku. Minä, mumma ja Sonja käveltiin Vartiolahden kutta Meri-Rastilaan. Simo ja Antoni taas hurauttivat autolla papalle. Löydettiin matkalla kaadettuja kuusia, joista sain hyvät oksat joulukuusta varten. Ilma oli raikas ja jouluinen, vaikka maassa ei ollutkaan yhtään lunta. Oli ihana kävellä äitin kanssa ja jutella niitä näitä.
Papalla meitä oli vastassa Simo ja Espanjasta saapuneet muruset Ninni ja Manu (toivottavasti nimiä saa käyttää), jotka leikkivät pihalla. Sisällä taas oli papan ja Eijan lisäksi Laura ja yllärinä Maija. Käytiin saunassa (Simo pääsi papan kanssa miesten saunaan). Vaihdettiin kuulumisia, syötiin hyvin, laulettiin suomalaisia ja espanjalaisia joulu- ja lastenlauluja (vähän tanssittiinkin). Simo ja Sonja pääsivät jälleen peuhaamaan sydämensä kyllyydestä.
Illan ollessa jo ihan pimeä, aloitimme kotimatkan. Käväisimme mummikkalan pihalla hakemassa viimeiset kassit ja sitten hurautimme kotiin. Matka meni jouluradiota (ja lasten tuhinaa takapenkillä) kuunnellen. Matka meni taas nopsasti, ei ollut juurikaan autoja, vaikka olisi voinut kuvitella, että joulumatkaajat olisivat olleet sankoin joukoin liikenteessä. Kotona lapset jatkoivat uniaan, me aloimme katsoa Love Actually -joululeffaa, mutta se jäi kesken. Bill Nighy on silti ihan paras!
Tänään meillä oli SirkusRakkausPumPumin joulujuhla. Siellä oli taas tosi kivaa. Ihanaa porukkaa, lapsille leikkejä ja hyviä herkkuja. Alussa oli piparipaja, jossa lapset saivat itse tehdä pipareita ja saivat niitä mukaan lähtiessään. Leikin aikana olin auttelemassa keittiössä, joten siitä en osaa sen enempää sanoa, mutta ainakin Simo kertoi innoissaan, mitä oli tehnyt. Antoni oli saanut olla musta lammas hienossa päähineessä. Ensi vuonna taas lisää leikkejä. Täytyy taas sanoa, että toi sirkus on ihan mahtava keksintö, jossa etusijalla on lapset. Lasten ei tarvitse pönöttää tai olla hiljaa, vaan he pääsevät mukaan "näytelmään", leikkiin. Se on ihan ihanaa!
Mutta nyt, nyt haluan taas kaatua hetkeksi sohvalle. Maistaa palan iskän tekemää graavilohta ja mummin tekemää saaristolaisleipää ja katsoa ehkä jotain hömppää telkkarista (tai siis dvd:ltä). Joulu on jo ihan lähellä.
Hyvää yötä!
Matkan aikana mm. Simo tapasi jälleen toisen julkkistuttunsa eli Jari Tervon, joka toivottikin meille hyvät joulut.
VastaaPoista