15. Tonttu lähti matkaan valjaissansa kukko...

Tuota otsikon laulua (joka on tuttu jo muskarista) ja siihen liittyvää tanssia kuultiin ja nähtiin tänään Simon tanssiseuran pikkujouluissa. Simon ryhmä ei tosin tanssinut tuota, vaan kaksi muuta kipaletta.

Aamulla koettiin aikamoinen ihmetys, kun avattiin verhot ja katsottiin ulos: maa oli paksuhkossa lumessa ja pakkastakin oli ihan vähän. Ihanaa! Avattiin lasten joulukalenterit (meidän aikuisten kalenterit on edelleen kateissa, ehkä ne on menny paperinkeräykseen sanomalehtien joukossa, muuta en keksi), syötiin aamupala ja katsottiin Tonttu Toljanteri (voi että Viänänen on ihana). Sitten puettiin päälle ja lähdettiin ulos.

Simo aloitti suksilla, Sonja pulkkakyydillä. Väinö Linnan puiston hiekkakenttä oli todella liukas. Mietittiin, että tuleekohan siihen luistelujää. Se olisi mahtavaa, vaikka mulla ei ole edes luistimia eikä vielä tänä talvena taideta hommata luistimia Simolle. Hiihtäminen riittää varmasti. Olisi silti hauskaa, jos noin lähdellä omaa kotia olisi luistinrata. Laskettiin mäkeä ja peuhattiin lumessa.

Tulin edeltä Sonjan kanssa kotiin, kun ukkelit jäivät vielä pihalle lapioimaan lunta. Laitoin Sonjalle köllöttelypaikan sohvalle lampaantaljasta ja tyynyistä. Sanoin, että älä vielä nukahda, kun teen eka ruoan ja sitten Papunen pääsee unille, mutta mitä vielä. Oli niin mukava paikka, että tyllerö nukahti siihen. No, Simo ja Antoni olivat sen verran pitkään ulkona, ettei pienet päikkärit haitanneet mitään, päinvastoin.

Kohta pitikin jo lähteä sinne pikkujouluihin. En muista seuran nimeä, mutta joku nuorisoseura se joka tapauksessa on. Oiskohan peräti niinkin yksinkertainen kuin Tampereen nuorisoseura. Antoni lähti viemään Simoa kenraaliharjoituksiin. Me Sonjan kanssa odottelimme vähän aikaa ja lähdimme sitten perään. Juhla pidettiin Tammerkosken koululla, joka oli kaunis vanha punatiilinen rakennus. Meinattiin myöhästyä, mutta onneksi ehdittiin paikalle juuri, kun esitykset alkoivat. Seuran kaikki tanssiryhmät esiintyivät. Suurin osa oli lasten ryhmiä, mutta mukana oli myös nuorten aikuisten ryhmä, jonka tanssi oli aika huikeaa (voi, kun itsekin osaisi). Tanssia säesti Rysky-orkesteri, jossa laulun lisäksi oli mukana harmooni, tuuba ja viulu. Kansanmusiikkia ja -tanssia siis. Ihanaa! Toivon todella, että Simo jaksaa olla pitkään yhtä innostunut kuin nyt tuosta tanssista. Simon ryhmä tanssi kaksi kappaletta: Pikkulintu ja Kaksi pientä peikkolasta.

Kaikista parasta noissa Ilakoissa on se, ettei siinä ole mitään kovin vaikeaa. Tanssitaan pareittain, itsekseen ja piirissä koko porukan kanssa. Simokin tykkää esittää noita juttuja kotona ja opettaa niitä meille. Laulut ovat ihania ja jotenkin koko homma on niin ihanan viatonta. Voihan sentään, äiti ihan herkistyy. Kohta Sonjakin voi mennä mukaan, kunhän vähän kasvaa. Yksi ryhmä taisi olla 3-4-vuotiaille. Sonja nimittäin tykkää hirmusti, kun Simo tanssii kotona. Sonja ottaa kovasti mallia ja laulaa lauluja mukana. Aika söpöä.

Tanssin jälkeen oli kakku- ja glögitarjoilu. Voi että glögi on ihanaa näin joulun alla. Kohta siihen taas kyllästyy, mutta ei vielä pariin viikkoon.

Ainiin, Simo ei suostunut ottamaan esiintysmisasua pois, vaan nukkuu nyt se päällään.

Hyvää yötä kaikille! Kohta on enää viikko jouluun ja vielä paljon tekemistä. En ole vielä selvittänyt, missä välissä ehditään käydä kaupassa ostamassa kaikki jouluruoat. No, sen näkee sitten...

Rauhallista 3. adventtia!