Piparkakkuja

Jätimme jäähyväiset syksylle ja marraskuulle piparkakkujen merkeissä.

Tai no, ensin kävin Simon kanssa kirjaston lystitunnilla. Siellä meillä oli itsenäisyysjuhlat, saimme päähän suomalaiset hatut (Simolla sarvekas sinivalkoinen hattu, minulla samantyylinen panta) ja Simo oli linnan kuningas (okei, Suomessa ei ole kuningasta, mutta mitä siitä). Lystituntia pitää venäläinen nainen, joka puhuu hienosti suomea. Hän pukeutuu aina upeasti (tänään Suomi-verkkaripukuun) ja on valmistellut tunnit todella hyvin etukäteen. Lapset tanssivat ja esittävät tarinaa mukana. Ohjaaja on todella hyvä, eläytyy täysillä ja innostaa lapsia. Tunnilla kuultava musiikki on myös tosi mukaansatempaavaa. Olisi pitänyt kysyä, mitä se on... Tällä erää tämä oli viimeinen lystitunti, toivottavasti jatkuvat taas ensi vuonna.

Tultiin kotiin pienen kietotien kautta ja alettiin piparihommiin. Sonjalla oli valitettavasti päiväuniaika eikä tyllerö päässyt leipomaan. Täytyy tehdä toinen taikina vielä lähempänä joulua.

Simo oli ihan innoissaan leipomisesta. Tänä vuonna hän innostui ihan oikeasti kaulimaan ja painelemaan pipareita. Ehkä uudella Brion kaulimella ja piparimuoteilla (junan- ja talonmuotoisia) oli jotain tekemistä asian kanssa. En edes tiedä, oliko kaulin tarkoitettu oikeaan ruoanlaittoon, mutta eikös olisi vähän hölmöä, jos ei olisi.

Jos joku odotti jotain hienoa piparinleipomistarinaa, niin saa vähän pettyä, sillä meidän leipomissessio meni hienosti. Pienet taikinapalat menivät Simon suuhun ja isommista palleroista leivottiin junia, ukkeleita ja taloja. Taikina toimi hyvin, mutta unohdin kaikessa innostuksessani maistaa sitä itse. Taikinan valmistaminen ja leipominen oli jopa yllättävän helppoa. Miten voi olla? Vähän sama juttu kuin pelkäsin käyttää liivatetta kakuissa ja sitten kun yritin, onnistui sekin ihan hyvin. Eli kaikkea kannattaa kokeilla (kunhan raaka-aineet eivät ole liian kalliita).

Tehtiin pipareiden päälle vielä koristelu tomusokerista ja sitruunasta (hyvää!). Viimeinen kananmuna (valkuaisesta voi siis myös tehdä sörsselin) meni eilen taikinaan. Toisaalta kananmunaversio on todella kovaa, tämä meidän tekemä taas oli mukavampaa syödä.

Ainiin, leivonnan aikana satoi ihanasti lunta. Oli kodikaan talvinen ja jouluinen tunnelma. Nyt on onneksi muutama aste pakkasta, eli hyvällä tuurilla lumi pysyy maassa ainakin yön yli.

Melkein kaikki piparit syötiin tämän päivän aikana. Mulle tuli ähky muutaman jälkeen, mutta muille herkkusuille maistui. Tulin siihen tulokseen, että on hyvä tehdä tällainen pieni annos kerralla ja syödä ne melkein heti. Ei tartte olla koko ajan suu makeana (vaikka kaikki varmaan toivoo, että niin voisi olla).

Nyt jotain hauskaa katseltavaa tietokoneen ruudulle, kiitos! Ehkä yksi Beck-elokuva.

Heihei syksy, vuodenajoista rakkain! Huomenna saa avata ekan joulukalenterin luukun, jee. Lapsilla on Lego-kalenterit, meillä aikuisilla yhteinen partiolaisten kalenteri.

Leppoisaa lauantai-iltaa!