Helsinki

Matkustimme mieheni kanssa kahdestaan Helsinkiin viime sunnuntaina. Junamatka nopealla pendolinolla oli oikein mukava: kotona valmistetut eväät, kuuma tee, Aamulehti ja hyvää seuraa. Olimme jo hyvissä ajoin syksyä hohtavassa Helsingissä.

Olen aika ajoin miettinyt, ettei minulla ole sellaista kotikaupunkia, joka tuntuisi tosi rakkaalta ja...  no, kodilta (toki Tampere on meidän kotikaupunki), mutta viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että ehkä se sittenkin on Helsinki. Siellä olen viettänyt kuitenkin suurimman osan elämästäni, käynyt koulut, opiskellut ja ollut töissä. Olen syntynyt Haminassa, joka sekin on rakas kaupunki ja siellä käymmekin melko usein (tai ainakin kävimme silloin, kun meillä oli auto). Haminasta muutin jo 6-vuotiaana perheen kanssa Santahaminaan, johon olen erityisen kiintynyt, koska lapsuudessani kolusimme ystäväni kanssa saaren melkein joka kolkan (ihan kaikkialle ei edes päässyt): metsät, kalliot, rannan sekä tallialueen, jossa vielä silloin oli useita hevosia (pienen hevoshullun unelma: talli aivan talon vieressä). Santahaminasta muutimme Vuosaareen (vai Rastilako se on?), joka sekin oli hyvin viihtyisä ja ihana paikka luonnon ja meren helmassa. Vuokista kävimme kahden vuoden reissulla Moskovassa, josta tuli suuri kaupunkirakkaus ja jonne kaipaan aina välillä tosi kovasti ja usein siellä tuli käytyäkin tuon jälkeen, kun siellä vielä asui tuttuja. Nyt ei enää, harmi. Moskovasta palasimme Vuosaareen (vai oliko se sittenkin Meri-Rastila?), jossa asuinkin sitten monta vuotta (koko lukioajan ja osan opiskelustakin). Sitten oli muutto Puotilaan, kerrostalokaksioon, joka sekin oli oikein viehättävä paikka. Ihana luonto ja edelleen meri lähellä. Puotilasta muutin tulevan mieheni luo Vantaan Myyrmäkeen, jossa suloinen kaksio oli todella toimiva ja kiva koti. Poikakin syntyi siellä. Luonto oli edelleen lähellä (vettä kyllä kaipasin), mahtavia kävelyreittejä, joista osa on nyt jo tuhottu rakentamalle päälle taloja. Kaksiosta muutimme kamalalla kiireellä Suvantotielle Myyrmäessä. Tuntui, etten niin kovin hyvin viihtynyt tuossa kodissa, mutta nyt näin jälkeenpäin ajattelen, että oli sekin kiva koti. Tilaa riitti vastasyntyneelle tytöllekin. Jostain hassusta mielijohteesta halusimme räväyttää kunnolla ja muutimme tänne Tampereelle Amuriin, jossa siis asumme edelleen. Tamperekin on ihana, kaunis kaupunki. Tuntuu, että asumme tällä hetkellä aika täydellisessä paikassa. Järville on lyhyt matka ja Pyynikille ja keskustaan ja eskariin ja päiväkotiin ja leikkipuistoihin, kirjastoon, uimahalliin, elokuvateatteriin, kauppoihin ja vaikka minne. Asunto on kiva ja meille sopiva, ainoa, mitä hieman muuttaisin, on muutaman vanhuksen asenne meluaviin kakaroihin. Muuttaminen on hauskaa, mutta niin on oman paikan löytäminenkin. Ehkä koti tosiaan on siellä, missä rakkaat ihmiset ja oma perhe on... (voiko se siis olla monessa paikassa?) On ihan hassua, että omista lapsistani tulee tamperelaisia, kun itse en miellä olevani tamperelainen (sellainen oikea tamperelainen). Olikohan omista vanhemmistani yhtä outoa, että heidän lapsistaan tuli helsinkiläisiä, olivathan he itse asuneet Haminassa (ja Vehkalahdella) vaikka kuinka pitkään? Minnehän omat lapseni muuttavat ja perustavat perheen?

Mutta niin, kävelimme mieheni kanssa Helsingin keskustassa, kävimme HAMissa katsomassa Yayoi Kusaman ihania täpliä ja kurpitsoita In infinity -retrospektiivissa (suosittelen!), bongasimme muutaman patsaan ja ihastelimme kaupungin vanhoja taloja. Syksy oli kaunis Helsingissäkin.