Lauantaikävelyllä

Onhan tänään lauantai... Päivät on välillä omassa päässä ihan sekaisin. Yleensä minusta tuntuu jo torstaina, että olisi perjantai. Hassua, miten viikonpäivät vaikuttavat ihmiseen. Perjantaina ja lauantaina on leppoisa fiilis, mutta sunnuntaina, viimeistään illalla, tulee tunne, että nytkö se jo loppui. Vaikka meillähän ei sunnuntai ja maanantai paljon eroa toisistaan.

Lähdimme tänään aamupalan jälkeen kävelylle syksyiseen kaupunkiin. Syötiin tosin aamupala melkein lounasaikaa, joten mikään aikainen lähtö ei ollut kyseessä. Tarkoitus oli mennä Laukontorille syömään syksyn viimeisiä mansikoita. Kun Hämeenpuiston hevoskastanjoista ja siitä, ettei Papu halunnut istua rattaissa, selvittiin, päästiin torille. Onneksi toisessa vihanneskojussa oli vielä mansikoita tarjolla. Pienen rasian hinta oli kolme euroa (kallista vai ei?). Otettiin kaksi, koska meidän perhe on mansikkahullu.

Syötiin mansikoita ja katseltiin torin meininkiä. Mansikat olivat taas tosi hyviä, makeita kuin mitkä (ei tosin ihan niin hyviä kuin viime kerralla). Oli ihanan syksyinen sää. Kostea ja harmaa, kuitenkin värikäs. Ehkä hieman utuinen kuitenkin. Tuuli ei juurikaan käynyt siihen torille ja satamaan, joten ei ollut yhtään kylmä. Oltiin pakattu lapset sormikkaisiin, pipoihin ja huppareihin, mutta vaatteet alkoivat pikku hiljaa lähteä (suurinosa sentään pysyi päällä).

Käveltiin Laukonsillan yli Ratinan puolelle. Istahdettiin yhdelle kukkulalle stadionin viereen. Meillä oli sattumalta viltti mukana, mutta eihän lapset siinä malttaneet istua, vaan juoksivat ylös alas kukkulaa. Simo kävin Antonin kanssa kurkkimassa Ratinan stadionille. Siellä oli käynnissä jotkut pienet yleisurheilukisat ja erityisesti keihäänheitto lämmitti meidän ukkojen sydäntä. Sen jälkeen kepit (eli keihäät) lensivät.

Kello raksutti eteenpäin ja oli pakko lähteä tekemään ruokaa. Sonja nukahti matkalla ja alkoi ripsiä vettä. Pysähdyimme kuitenkin Kauppakadulla, sillä Antoni oli lukenut Pajumaja-kaupan avajaisista. Sisäpihalla olikin porukkaa katsomassa SirkusRakkausPumPumin nukketeatteria, joka olikin tosi mainio, sillä lapset saivat osallistua itsekin esitykseen. Tulimme paikalle sen verran myöhässä, että jäimme vain katselemaan. Täytyy yrittää päästä Sirkuksen tapahtumiin myöhemmin, sen verran mielenkiintoiselta heidän meininkinsä näytti.

Meidän lapset, herkkusuut, innoistuivat kuppikakuista, joita oli tarjolla. Ne olivat pieniä ja suloisia. Simo kävi nappaamassa niitä lisääkin. Sirkukselta löytyi kasvomaaleja, joilla olisi voinut maalata lapsille jotain ihanaa. Sonja suostui maalattavaksi, mutta ehdin laittaa vain punaruskeat posket ja vähän violettia kulmakarvoihin. Yritin saada Simon innostumaan viiksistä, mutta poika ei halunnut kasvomaalausta.

Hauska pieni tapahtuma, harmi, että oli sateinen hetki. Rakastan kaikkia pieniä ihmeellisiä tapahtumia, joissa on rento tunnelma ja joihin voi huoletta mennä lasten kanssa ilman, että täytyy pelätä jonkun hajoavan. Ihastuin Papun kanssa nukketeatterin serminä olleeseen kankaaseen, johon oli kiinnitetty pieniä leikkieläimiä, kukkia ja muuta hauskaa.

Kotiin kävelimme Pyynikin kirkkopuiston kautta. Pysähdyimme suihkulähteelle, jossa kellui ihanasti vaaleanpunaisia kukkia (joku oli heitellyt läheisestä kukkapenkistä irronneita kukkia).

Sellainen kävely tänään. Tampere on ihana!

Onnellista viikonloppua!