Tällä kertaa tosi pikateksti, koska haluan sanoa muutaman kivan jutun, mutta sitten haluan myös katsoa Wallanderia rakkaan mieheni kanssa. Hih.
Eilen oli Huusholli-päivä. Pitää muistaa, että ensi viikolla on syysloma, eli ei Avoimia ovia Huushollissa. Pitää keksiä itse jotain hauskaa (pitää oma muskari kotona, se ei ole vaikeaa, kun Simo on antanut meille jokaiselle jonkin roolin, minä soitan kitaraa, Antoni rumpuja ja Simo pianoa, Papu on yleisnainen ). Mutta joo. Tuolla Huushollissa oli kuusi viikkoa opettelemassa suomea mukava kiinalainen tyttö. Tällä kerralla hän pääsi laulamaan varjoteatteriin ja se laulu oli jotain niin kaunista, että meinasin puhjeta kyyneliin. Kiina on kaunis kieli puhuttuna, mutta laulettuna se on jotain käsittämätöntä. Aivan upea kokemus. Varjoteatterissa oltiin muutenkin Kiinassa.
Eilen Antonin vanha kaveri tuli meille kylään (ukot menivät katsomaan illalla Michael Monroen keikkaa) ja lapset olivat aivan innoissaan. Koko ajan kuului vaan Pate, Pate, Pate. Kaikista ihmeellisinä oli se, ettei Papukaan vierastanut yhtään. Hassua ja hauskaa!
Tänään oltiin Simon kanssa kaksistaan satutunnilla (Antoni, Pate ja Sonja kävivät Hulluilla päivillä). Kuultiin -mm. ihana Peukalo-Liisa-tarina, josta olen aina tykännyt tosi paljon. Kirjassa, jota satutäti luki, oli vielä tosi kauniit kuvat. Lainattiin taas uusia kirjoja. Yksi suosikeistani on muuten Camilla Mickwitzin Jason- ja Emilia-kirjat. Muistan ne omasta lapsuudesta. Mickwitzin piirustustyyli on todella valloittava ja arkiset tarinat ovat tosi kivoja. Tällä kertaa löysimme Emilia ja kaksoset -kirjan, jossa on luonnonsuojeluteema (mukavan yksinkertaisesti: älä likaa vesiä). Testiin otimme myös Tiina Nopolan kirjottaman Siiri-sarjan yhdeksännen osan Siiri tekee maalin. Ekalla lukukerralla se vaikutti jo hyvin lupaavalta. Mervi Lindmanin kuvitus on tosi kiva ja pehmeä.
Meillä syötiin tänään hernekeittoa, mikä tarkoitti, että minä olin näkkärilinjalla. Otin kyllä raakaa sipulia leivän päälle, joka maistui hyvältä, mutta minä en taida haista tällä hetkellä niin maukkaalta. Mutta ei se mitään.
Illalla lähdimme Sonjan kanssa ulos, kun pojat saattoivat Paten junalle ja menivät itse Ilakoihin. Ennen kuin pääsimme keinuille, meidät oli pysäytetty kolme kertaa. Mummelit ovat niin innoissaan pienistä, että alkavat aina jutella. Papu oli niin söpö. Ja mummot herttaisia. Pimeä tuli äkkiä, mutta se ei keinumista haitannut.
Huomenna lähdemme Helsinkiin Samuli-veikan uutta kotia katsomaan. Ja niin, meidän asunto on nyt menossa seuraaville asukkaille, eli vastatarjouksemme hyväksyttiin. Olen niin onnellinen, mutta helpottunut voin olla vasta sitten, kun asunto on ihan oikeasti myyty eikä meillä ole enää niin paljon velkaa. Vähän jää kumminkin.
Sellaista täällä Tampereella tänään, huomenna uudet kaupungit ja uudet kujeet.
Kuvia ei nyt tähän kirjoitukseen tule, kun en ole jaksanut käyttää kameraa.
Nyt vähän sohvaa ja Wallanderia, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti