Tänään oli tarkoitus viettää Kummallisten kulkijoiden kekkereitä lastenkulttuurikeskus Rullassa, mutta saimme kavereilta viestiä, että myös Werstaalla on joku lapsiperheille suunnattu tapahtuma. Niinpä suuntasimme vaunun ja rattaiden nokat kohti Finlaysonia ja Werstasta (Rulla sijaitsee itseasiassa ihan siinä vieressä).
Werstaalla oli tänään (ja kai huomennakin) tapahtuma nimeltä Metkaa - pelejä ja leikkejä 50-luvun tyyliin. Sieltä löytyikin vaikka mitä mielenkiintoista tuohon aikaan liittyvää. Oli erilaisia koneita ja vempeleitä, paperinukkeja, keppihevosia, fortunaa, ruutuhyppelyä... Yksi mielenkiintoisimmista paikoista oli kuitenkin Höyrykonemuseo. Tila oli jopa pikkuisen kammottava, kun se höyrykone oli ihan suunnattoman kokoinen. Suunnistettiin Simon kanssa rasteja ja löydettiin hienosti kaikki (innosti Simonkin keskittymään näyttelyyn). Puuauto, johon lapset pääsivät istumaan, oli kova sana, aikuisista taas lehdillä tapetoitu huussi oli kiva. Tekstiiliteollisuusmuseosta löytyi ihania kankaita.
Ihanan lopetuksen päivälle saimme, kun lempparirunoilijani Kirsi Kunnas tuli puoleksi tunniksi lukemaan runoja Tiitiäisen satupuusta. Ollaan viime aikoina luettu lasten kanssa aika paljon juuri tuota kirjaa ja oli ihan mahtavaa kuulla niitä ääneen lausuttuna ja vieläpä kirjailijalta itseltään. Olen runojen kohdalla monesti miettinyt, miten kirjoittaja on ajatellut ne lausuttavan. Kunnas lopetti esiintymisen siihen, että kertoi lopettavansa esiintymiset tähän. Hän on jo 89-vuotias eikä kuulemma enää jaksa, tosin tässä tapahtumassa hän oli nuorekas, rempseä ja eloisa taiteilija. Ihana, ihana, ihana! Silmät kostuivat vähän väliä. Simo katsoi suu auki, Sonja nukkui rattaissa.
Voisin hehkuttaa tätä vaikka kuinka, mutta Sonja itkee ja huutaa äitiä. Pakko mennä.
Tässä loppuun vielä Simon lemppariruno Kunnakselta (lopun kuolema jaksaa aina ihmetyttää poikaa). Tämäkin kuultiin tänään lausuttavan.
Herra Pii Poo
Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita
makkaroita,
siis
herra Pii Poo
oli noita.
Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
ja sitten vespalla
hän ajeli.
Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.
Näes, noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin
kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.
No niin,
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.
Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.
Aikamoisen hieno kokemus oli kuulla satumummon lukevan hienoja, vanhoja runojaan. Ja vielä siis päästiin nauttimaan viimeisestä esiintymisestä. Täällä Tampereella sitä vaan sattuu osumaan sellaisiin tilaisuuksiin, joissa on erityinen lataus. Sellainen oli taannoisella Pohjolan ja Lassyn yhteiskeikalla ja oli nyt tänään.
VastaaPoista