Lähdettiin torille muka kamalalla kiireellä, mutta oltiin ihan ajoissa paikalla. Käveltiin Tallipihan kautta, jonne oli jo laitettu vähän jouluvaloja. Ihan hullua sanoa valoja jouluvaloiksi, kun nehän on syys- ja talvivalot. Oli hienon näköistä ja kiitos siitä, että Tallipiha on valinnut valon väriset valot eikä mitään ihmellisiä sinisiä systeemejä (jep, kohta se valitus taas alkaa). Von Nottbeckin puisto oli saanut uudet harmaat metalliset kalteriportit nättien puisten tilalle. Sinne oli myös tullut katuvalot, kiva juttu.
Keskustorilla oli jo aika paljon porukkaa, kun me sinne saavuimme. Yritettiin keksiä jotain tekemistä ennen ohjelman alkua. Onneksi Rulla oli tuonut kojunsa sinne ja päästiin tekemään niiden Valolinnaan pari mörköä (onneksi Antonilla oli linkkari mukana, kun sakset olivat niin kovassa käytössä). Seiskalta alkoi valosatu, joka heijasettiin kirkon tapulin seinälle. Se oli ihan ok, ei mikään kummoinen. Tuliesitys ja rummutus taas oli tosi cool. Ilotulitus oli kumminkin illan kohokohta. Se oli tosi hieno: räiskyvä ja valaiseva. Tuntui, että tulitukset tulivat ihan naamalle. Aika jännää. Loppuhuipennus oli tietysti se, että keskustaan syttyi perinteiset valot, jotka palavat loppiaiseen saakka. Sekös näytti hienolta. Nähtiin torilla Huusholli-kaveri Simo (tänään on muuten Simon nimipäivä) sekä törmättiin Antonin hienon ohjeistuksen jälkeen Sinin perheeseen ja saatiin sovittua tapaaminen tänne meille ensi viikoksi. Jee! Eipäs siinä sitten muuta. Käveltiin kotiin hieman aavemaisen Pyynikin kirkkopuiston kautta ja katseltiin taskulampulla vanhoja hautoja.
Kameraa ei jaksettu kantaa mukana, mutta onneksi Antonin kameralla saatiin muutama ihan kiva kuva.
Tänään vietettiin Simon nimipäivää, mm. hiekkalaatikolla. Antoni ja Simo kävivät illalla katsomassa koripalloa (Simon kommentti kotiintullessa: oli hyvä matsi) ja me tytöt puuhailtiin kotona kaikenlaista. Sain luettua kaikki mummin tekemät runokirjat (aivan mahtavia) ja juttelin äitin kanssa puhelimessa mm. erinomaisesta Mieletön elokuu -leffasta. Kotona vallitsi ihana rauha, kun ukkelit olivat pari tuntia poissa... Toisaalta niin on nytkin, kun kaikki muut nukkuvat paitsi minä (aion kohta herättää Antonin tuosta sohvalta ja vaatia yhden Beck-leffan katsomista). Heh.
Eipäs tässä sen kummempia. Mahtava urakka George Martinin ja A Dance with Dragons -kirjan parissa on lähellä loppua. Eihän sen läpi kahlaamisessa mennyt kuin kaksi kuukautta. Toisaalta nyt, kun mietin, mitä kirjassa on tapahtunut, tuntuu, ettei siinä kerennyt tapahtua juuri mitään (ja sivuja oli reilu 1000). Seuraavaa kirjaa odotellessa...
Mutta nyt Beckiä. Jep, ollaan koukussa ruotsalaisiin ja yleensä pohjoismaalaisiin poliisijännäreihin. Beck on mainio, Wallander on ihana, Silta on huippu, Varg Veum veikeä... Liza Marklundin kirjoihin perustuva leffasarja oli kanssa hyvä ja Maria Langin kirjoista tehty leffa Murhaaja ei valehtele yksinään oli kiva yllätys, toivottavasti niitä tulee lisää.
Makeita unia ja mukavaa viikkoa!
Simoa kiinnostivat ottelutapahtumien lisäksi mm. ylemmältä riviltä iskän sylkkyyn pomppiminen, kaiteen luota löytynyt joku sähköapparaatti (ehkä wifimodeemi?), nimpparimehu ja -pulla, etuaulassa ollut jumppasalin pitkä penkki ja monet muut ihmeelliset jutut :)
VastaaPoista