Väsymys

Taas se iskee, syysväsymys. Kun kirkkaat lehdet ovat tippuneet puista ja aurinkoa ei juurikaan näy, iskee se välttämättä. Illalla väsyttää, aamulla väsyttää ja oikeastaan päivälläkin väsyttää (näin käy aikuisille, mutta jostain syystä syysväsymys ei päde lasten kohdalla). En valita syksystä, koska se on ihanaa aikaa. Huomasin vain tässä yksi päivä, miten salakavalasti väsymys iskee. Viime viikolla ei väsymyksestä ollut tietoakaan, mutta tällä viikolla olisin monta kertaa voinut nukahtaa istualleni.

Hmm... mitäköhän tässä on ehtinyt sitten "viime näkemän" tapahtua? Viime lauantaina saatiin ihania vieraita Järvenpäästä, kun kummityttöni perheineen tuli kyläilemään. Kävelimme täältä meiltä Pikku Kakkosen puistoon. Ihailimme matkalla Lukkosiltaa ja koskea. Puistossa pääsimme osiin, joihin emme aikaisemmin olleet ehtineet (mm. iso naruhäkkyrä). Sonja nukahti keinuun. Hän laittoi pipon silmille ja hetken päätä alkoi nuokahdella. Onneksi oli vaunut, jonne saatiin tyttö nukkumaan. Menomatkalla sää oli paikoitellen lämmin, mutta kotiintulomatkalla saimme niskaamme kunnon lumi- ja raesademyräkän, joka loppui heti, kun saavuimme kotipihaan (sitten paistoikin aurinko). Joimme vuoden ensimmäiset glögit ja söimme ekat piparit sekä maistelimme mummin tekemää kuivakakkua. Glögi maistui todella hyvältä. Ihana päivä!

Sunnuntaina teimme pienen retken Elianderinrannalle (siis ranta, jolla kävimme kesällä useasti uimassa). Tutkimme myös yhden polun, joka johti Särkänniemen rajalle. Rantahiekka oli ihan jäässä, yritimme sitä kaivaa, mutta oli aika mahdotonta. Lapset oli melkein helppo pitää poissa vedestä. Sää oli todella ihana: aurinkoisen kirpakka. Kävimme vielä vastapäisellä rannalla heittelemässä kiviä veteen pieneltä sillalta. Maahan pudonnet lehdet olivat kauniita, kun olivat saaneet ylleen jäätä ja vähän lunta. Rannan lätäköt olivat muuten jo ihan paksussa jäässä (muutaman sentin).

Maanantaina kävimme toisella järvellä, eli Pyhäjärven puolella katsomassa venerantaa, jossa olimme myös käyneet kesällä useaan otteeseen uimassa. Tällekin päivälle sattui ihanan kirpakka aurinkosää. Kävelimme Heinäpuiston kautta, jossa heinät näyttivät todella kauniilta auringossa huurteisina kiillellessään. Rannalla heiteltiin taas kiviä ja ihasteltiin hienoja maisemia.

Tiistaina mun oli tarkoitus mennä leffaan (Frances Ha -leffan haluan kovasti nähdä), mutta peruin sen, sillä illalla meidät oli kutsuttu lastenkulttuuriyhdistys SirkusRakkausPumPumin suunnittelukokoukseen. Päivällä kävimme kiipeilemässä ja keinumassa Pikku Kakkosessa. Siellä oli hauskaa! Myös PumPumin kokouksessa oli kivaa. Suunnittelimme (tai no, lähinnä kuuntelimme lumoutuneina) ensi viikon lauantaina järjestettävää Halloween-juhlaa. Lapset saivat askarrella sillä aikaa, kun aikuiset tekivät suunnitelmia. Tiedossa on varmasti hulvaton juhla Tapiola-talolla (en ole koskaan aiemmin käynyt), toivottavasti voimme olla siellä apuna. Ainakin mennään ajoissa paikalle antamaan apua siinä, missä voimme. Mahtavinta tässä on se, että PumPumin jutuissa lapset saavat olla mukana kaikessa.

Keskiviikkona oli taas Huusholli-päivä, mikä oli viikon tauon jälkeen ihanaa! Tällä kertaa paikalla oli yllättävän paljon uutta porukkaa, vaikka toki monta vanhaa kasvoa oli myös mukana (hassua on se, että monenkaan vanhemman nimeä ei tiedä, mutta lapsista tietää vaikka mitä). Muskarissa musisoitiin ja Pekka-varjoteatterissa yritettiin saada Mansikki-hevonen sanomaan ihanan sijasta ihahaa. Onnistuihan se lopulta! Lihasoppa oli hyvää ja maalaukset onnistuivat oikein kivasti (paljon väriä paperilla). Huushollin jälkeen perinteinen kiikkahetki Väinö Linnan puistossa.

Torstaina eli eilen myöhästyttiin muutama minuutti (en tiedä tarkalleen, kuinka paljon, koska jkainen kello oli ihan eri ajassa) satutunnilta, joten en kehdannut mennä kesken satuhuoneeseen sisään. Harmitti, mutta onneksi saatiin lainattua muutama kiva kirja. Kirjastosta mentiin Pyynikin kirkkopuiston leikkipaikalle kaivamaan hiekkalaatikkoa ja yllätys, yllätys keinumaan. Antoni kävi katsomassa Selänne-leffan ja sillä aikaa me Simon kanssa harrastimme taitelua. Laitoin ison paperin seinälle (tai siis liukuoveen, koska sen kiiltävästä maalista pystyy tussin pyyhkiä helposti pois) ja eikun piirtämään. Illalla taas taiteilimme Papun kanssa makuuhuoneen kirjoituspöydällä. Sonja piirsi: Bobi, Asuu, Aimoo, Amuu (=Samuli), Taijaa, siis koiria ja ihmisiä. Ukkelit olivat Ilakoissa, jossa Simolla oli taas tosi hauskaa.

Tänään on perjantai, ihanaa! Tänään oli aika harmaa ja kostea sää, ei kyllä satanut muutamaa pisaraa enempää. Lämpöäkin oli mukavasti. Lapset menivät Ilomäen aukean leikkipaikalle (jep, täällä näitä leikkipaikkoja riittää) sillä aikaa, kun meitsi lähti reippaalle sauvakävelylle Pyynikin maisemiin. Kiersin peruspururadan. Ihailin kauniita maisemia (harjulta on mahtavat näkymät Pyhäjärvelle) ja harmittelin pikkuisen, etten ehtinyt nähdä sieltä syksyn kirkkaimpia värejä. Päivällä lenkkipolulla oli tosi hiljaista, vain muutama papparainen käveli ohitse. Näkötornilla tuoksui munkki, mutta meitsi pinkaisi eteenpäin ja loppumatkasta ihailin Palomäentien hulppeita taloja takaapäin. Sitten portaat alas Ilomäen aukealle ja hetkeksi leikkimään. Käytiin myöhemmin pienellä ajelulla Teiskon kauniissa maisemissa. Simo ja Antoni kävivät Makuunissa vuokraamassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -leffan, joka jännitti Simoa aika lailla. Taitaa olla muuten pieni miksi-kausi menossa, kun joka asiasta ja koko ajan kysellään, että miksi. Erityisen kiinnostavaa on se, miksi jalka (tai luu) murtuu ja miksi siihen laitetaan kipsi. Miksi joku leffassa kaatui pyörällä? Miksi Risto leikki kipeää? Vaikeita kysymyksiä...

Kello on jo paljon, mutta jaksaisikohan Antoni katsoa kanssani jokun ranskalaisen draaman...

Ihastuttavan mukavaa viikonloppua!