Syyssateessa

Edelliset päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia ja lämpimiä. Eilenkin oltiin potkimassa palloa ja heittelemässä fisbeetä (lopulta tietysti keinumassa) ihanassa säässä. Puut säteilivät kilpaa auringon kanssa, oli aivan ihanaa! Tänään taas saatiin maistaa syyssäiden toista puolta, eli jatkuvaa sadetta.

Lähdin vähän ennen puolta päivää Niagaraan (jälleen kerran) katsomaan leffaa. Ennen sitä oltiin Simon kanssa parvekkeelta ihasteltu sumuista maisemaa. Edes Näsinneula ei näkynyt meille, vaikka tavallisesti sen voi nähdä vaivatta lastenhuoneen ikkunasta. Tänään torni taisi olla sumussa melkein koko päivän. Lähtiessä kotirapulta naapurirapun rouva tuli vastaan ja kyseli, että alkaakohan sataa. Minä siihen, että enpä usko. Eikä satanutkaan, ainakaan siihen mennessä, kun pääsin leffateatterille, joka muuten sijaitsee aika idyllisellä paikalla Kehräsaaressa punatiilitalojen ympäröimällä sisäpihalla.

Tällä kertaa kävin katsomassa suomalaisen Taru Mäkelän ohjaaman elokuvan Mieletön elokuu. Leffa on saanut aika huonoja arvioita, mutta itse pidin siitä tosi paljon. Olen aina kehunut, että suomalaiset osaavat tehdä hienoja lastenelokuvia ja tässä oli jotain sitä samaa: kirkkaita värejä, yksinkertainen, selkeä juoni, hyvät näyttelijät. Sellainen kaunis peruselokuva, josta jää taatusti hyvä mieli. Kati Outinen, Elena Leeve, Laura Birn (josta en yleensä tykkää), Esko Salminen, Miroslav Etzler ja muut ovat mainioita rooleissaan. Elokuva kertoo Helsingissä vuonna 1962 pidettävistä rauhanfestivaalista, jossa kolme tsekkoslovakialaista miestä soittaa jazzia. Kati Outinen on hattukauppias Elsa (ihania hattuja!), Elena Leeve tämän siskontytär Minni. Outinen on upea vanhempi nainen kun taas Leeve edustaa hehkuvaa nuoruutta. Ihania naisia! Birn taas on Kaarina, eloisa nainen, joka vaihtaa miestä kuin mekkoa. Saksofonisti Jan on Elsan nuoruuden rakkaus, joka pääsee suljetusta Tshekkoslovakiasta Helsinkiin. Iloita ei saa, vain soittaa musiikkia. Mutta kuinkas käy. Jan tietysti etsii käsiinsä Elsan ja siinä on soppa valmiina. Kaiken lisäksi Minni iskee silmänsä Janin bändin nuoreen huoltajaan Adamiin (Krystof Hadek). Tsekkinäyttelijät ovat mahtavia! Elokuvassa puhutaan todella paljon englantia ja sen lisäksi tietysti suomea ja tsekkiä (vai mikä sen kielen nimi onkaan). Kesä on kaunis ja rakkaus kukoistaa. Voisin kirjoittaa vielä monta riviä elokuvan hyvyydestä, mutta se menisi jo jaaritteluksi. Ainoa miinus oli se, että kun sanottiin konsertin olevan Mustikkamaalla, se olikin Seurasaaressa. Miksi paikalla ei voinut olla oikeaa nimeä?

Juups, leffan jälkeen kävelin kotiin vähän pidempää kautta. Silloin alkoi sade (tai oli alkanut jo leffan aikana, jos totta puhutaan). Syyssade, minä tykkään. Kävelin Mältinrannan kautta, siellä oli tosi kaunista: syksyn lehtiä ja märkää. Järvi oli ihan sumussa. Ainiin, von Nottbeckin puistosta oli viety pelargoniat pois, se on virallisesti syksy. Ja sinne tehtiin uusia metalliportteja puisten tilalle.

Kotona minua odotti majanrakentajat, jotka leikkivät Saariston lapsia. Simo oli Pelle, Sonja Ninni ja Antoni Melker-setä. Höpsöt!

Puettiin lapset sadeasuihin ja lähdetiin ulos. Suuntana uusittu Pikku Kakkosen puisto. Se olikin hieno paikka. Puiston avajaiset olivat viime viikonloppuna, joten kaikki oli vielä uutta ja kiiltävää. Kiipeilypaikkoja oli paljon. Keinuja mukavasti ja iso hiekkalaatikkokin oli hieno. Sade tietysti hieman haittasi leikkimistä (ei tehnyt mieli koskea hiekkaan, ainakaan aikuisen), mutta muutoin oli hauskaa. Sonja tykkäsi keinusta (ylläri!) ja Simo junasta. Oltiin ihan likomärkiä, tosin lapsilla sentään kuravaatteet.

Kotimatkalla käytiin ostamassa teetä Valo-kahvilasta. Pyysin Antonia ottamaan jotain vihreää ja sieltä löytyikin ihanaa jasmiiniteetä (théhuoneen), jota maistettiin iltasella. Käytiin myös ruokatorilla, joka taas on vallannut Hämeenpuiston. Lehdessä kehuttiin pizzabussia (tai kärryä, mikä lie) ja käytiin hakemassa sieltä pizza. Nimi oli La Saara ja siinä oli kinkkua (ilmakuivattua), tonnikalaa, sinihomejuustoa ja mozzarellaa. Epäiltiin vähän, tykkääkö lapset, mutta ainkin Simolle maistui. Oltiin järkeviä ja otettiin vain yksi pizza. Vaikka se oli pienehkö, oli täytettä paljon ja maha tuli täyteen. Nam!

Siinä se päivä taas hurahti. Ainiin, saatiin meidän asunnosta ostotarjous, joka oli melko alhainen, mutta alan olla sitä mieltä, että kunhan eroon päästään. Jonkun verran taidetaan jäädä pakkasen puolelle. Himputti, mutta ei voi mitään. Alkaa tuntua tuo vastikkeen ja korkojen maksaminen aika rankalta. Mutta joo, pidetään peukkuja, että saadaan edes tuo asunto kaupaksi, niin voidaan täällä huokaista helpotuksesta.

Mutta hei, nyt hyvää yötä!