Tampere on taas niin kaunis. Ainahan se on, mutta kuten sanottu, syksy on alkanut hienosti ja muutoksia luonnossa on hauska seurata. Myös täällä kaupungissa luonto muuttuu, vaikka keskellä asvalttia, tiiltä ja betonia asummekin. Onneksi Amurin ympäristöstä löytyy myös reheviä rantoja, metsää ja puistoja.
Puistosta tuli mieleen, että meidän läheistä leikkipuistoa kunnostetaan. Väinö Linnan puisto kokee täysvaltaisen remontin, mikä on hauskaa ja mukavaa ja kaikin puolin hyvä juttu, mutta ne puut, ne puut. Minulla on puistossa muutama lempipuu (jep, vanhaksi kun elää, niin puut alkavat kiinnostaa, ainakin minua), mutta eipä ole enää. Romanttiset, vanhat ja villiintyneet hopeapajut on katkottu (nyyh, näin, kun toista niistä pätkittiin ja pilkottiin) ja eräs mielenkiintoinen syksyllä hyvin punalehtinen ystävä on myös poissa. Voi surkeuksien surkeus. Onneksi jalopähkinät ovat ainakin vielä toistaiseski paikoillaan.Puistoon on istutettu kuusia ja mäntyjä, jotka ainakaan aiemmin eivät ole paikalla menestyneet, vaan kuolleet pystyyn. Kuusilla ja männyilläkin on paikkansa totta kai, mutta minusta ne eivät sovi leikkipuistoihin. Ne ovat synkkiä, varsinkin kuuset eivätkä ne luo samanlaista varjoa kuumana kesäpäivänä kuin vanhat tuuheat lehtipuut. Käppyrämännyt meren tai järven rannalla ovat upeita ja kuuset metsässä ihania... No, se puista. Ainakin toistaiseksi.
Lupasin kirjoittaa pikaisen tekstin, sillä meillä on Antonin kanssa Rizzoli & Isles -sarja kesken. Olen ennen pitänyt sarjasta kovasti, mutta tämä neljäs kausi tuntuu toistavan samaa. Harmi.
Nopea referaatti tämän päivän reissusta ja sitten telkkarin eteen kuten kunniallisen vaimon lauantai-iltana kuuluukin. Meillä ei valitettavasti ole saunaa eikä saunavuoroa, joten ihan täydellisen kliseistä lauantai-iltaa emme vietä.
Siis kävimme ensin leikkimässä Amurin päiväkodin pihalla mm. kilpajuoksua. Simo ja Sonja juoksivat pienen ympyrän varmaan sata kertaa, me vanhemmat hieman vähemmän. Hyvä lenkki kuitenkin saatiin itse kukin. Päätettiin lähteä käymään pikaisesti Mustalahden satamassa, jonne meiltä on ihan lyhyt matka. Satama on aika idyllinen paikka, sillä siellä on usein kauniita laivoja ja näkymät Särkänniemeen ja Näsinneulalle ovat hyvät. Sataman mukulakivillä on hauska kävellä ja Jolly Roger -laivalla käydään aina pyörittämässä ruoria (se on sellainen lasten leikkipaatti maalla, joka alkaa hajota käsiin, mutta toimii vielä ihan hyvin).
Sonja nukahti, joten kotiinlähtö ei sitten tullutkaan kysymykseen, koska pitihän tytön saada kunnon unet. Päätettiin kävellä kohti Mältinrantaa ja sieltä von Nottbeckin puiston kautta toiselle puolelle koskea. Ja sieltä Aleksandra Siltasen puistoon ja sitten Liinatehtaanpuistoon ja sitten vielä Ville Veturille (sijaitsee vastapäätä Vapriikkia) ja sitten takaisin Aleksandra Siltasen puistoon, jossa Sonjakin heräsi ja pääsi leikkimään. Pieni pissavahinko ja unohdeteut vaihtovaatteet pakottivat meidät lähtemään kohti kotia. No, olihan se jo aikakin.
Sellainen reissu siis tänään. Ilma oli taas kaunis ja lämmin, joten mikäs siinä ulkona ollessa.
Nyt illalla ennen kuin lapset menivät nukkumaan, ehdimme vielä nähdä muutamia vilahduksia takapihan lepakoista. Siellä ne vielä lentelevät ja saalistavat hyönteisiä. Lapset eivät kesällä helleaikaan ehtineet koskaan nähdä noita, mutta nyt lepakot tulivat esiin jo paljon aiemmin (koska hämäräkin tulee aiemmin). Oi sitä riemua!
Mutta hei, nyt telkkarin ääreen! Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti