Yön jäljiltä maassa on lunta,
valkoisia laikkuja orastavalla nurmella,
hennosti vihertävällä kaistaleella
kahden tien välissä.
Aamuyöstä tippui räntää,
satoi rakeita
kolisevalle ikkunapellille
kumeasti kaikuen:
joskus vain yksittäinen napakka KLOP,
toisinaan taas räjähtävä
TOKTOKTOKTOKTOK
kuin joku heittelisi pieniä kiviä,
yrittäisi herättää nukkuvat.
Taivaan jäiset kyyneleet,
ikkunalasiin aamun aikana sulaneet.
Aamupäivällä pimenee,
vaikka pitäisi valjeta, kirkastua
tai vähän ainakin valaistua.
Aurinko on kadoksissa harmauden takana,
jossain pilvikerrosten tuolla puolen.
Jääkylmä sade
kastelee matalalla,
melkein maantasolla
lentelevän lokin
painavasta ilmasta nauttivan,
syleilystä siniharmaan sadesään.
Tuuli tarttuu koivun oksiin,
tuivertaa tukan sekaisin.
Tänä huhtikuisena sadepäivänä
kokoan yhteen sekavat ajatukseni,
vaatimattoman tietämykseni,
laitan pala kerrallaan paikalleen,
luon kattavan kokonaisuuden ja
yritän
päästä
läpi
matematiikan tentistä,
omalla tavallaan tärkeästä.
25.4.2016 valmistautuessani tilastomatemaatikan tenttiin, luekiessani muistiinpanoja ja tutkaillessani numeroiden ja kirjainten yhteyksiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti