karusellissa

tänään paistaa aurinko.

se on jossain tuolla

selkäni takana,

kattojen yllä,

näkymättömissä.

maa,

kuin suuri karuselli,

on vinhassa vauhdissaan

aurinkoa kiertäessään,

akselinsa ympäri hyöriessään

pyöräyttänyt valopallon minulta

piiloon.

lempeä, lämpöinen,

elämää ylläpitävä

tulistakin tulisempi

aurinko.

sen säteet saapuvat

ajasta, ikuisuudesta,

vuosien takaa kaukaisuudesta.

kuvittelen auringolle

hymyilevän suun ja iloiset silmät,

kulmiin naururyppyjä,

miljoonien vuosien muodostamia.

hei!

ei!

älä katso silmiin!

älä lennä liian lähelle!

sillä muuten,

vaha sulaa

ja siivet putoavat pois.

21.4.2016 tiedän, että pitäisi lukea, mutta kun tarkkaavuus on jossain muualla. ihanaa viikonloppua toivottelen!