Otsikon kappaletta rämpytettiin joskus kitaralla Moskovan suomalaisen peruskoulun joulujuhlassa. Se oli jotenkin noloa. Eikä minusta koskaan tullut hyvää kitaransoittajaa. Luovuin muuttotouhuissa kesällä kitarastakin.
Tänään pikatekstit, koska olen taas päivän myöhässä. Joulun alla aika kuluu kovin nopeasti...
Eilinen oli ihana päivä. Mietin, että voi tulla stressaava matka, kun tarkoitus oli käydä kahdessa paikassa yhden päivän aikana ja meno-paluumatkat päälle. Mutta ei, päivä oli erittäin onnistunut, mikä ei sinänsä yllätä, koska pääsimme käymään ihanien ihmisten luona.
Kävimme siis Espoossa ja Järvenpäässä moikkaamassa kummilapsia ja muita sukulaisia (kolmas ihana kummilapsi tavataan ensi viikolla). On ne vaan niin mahtavia nuo lapset! Ja voi että, miten meidän on Antonin kanssa onnistunut saada niin ihanat sukulaiset?!
Aamun menomatkalla luonto (se, mitä nyt teiden varsilla näkyi) oli upea. Puut olivat kuurassa ja metsät näyttivät ihan uskomattoman hienoilta: havu- ja lehtipuiden erilaiset muodot. Kotimatkalla taas ilma oli märkä ja sumuinen. Oli ihan pimeää.
Lapset onneksi olivat touhunneet päivän aikana niin paljon, että simahtivat autossa ja nukkuivat kotona melkein aamuun asti. Antonin kanssa kuunneltiin autossa jouluradion sillisalaattia ja yritettiin pysyä hereillä.
Oli ihan hullu se moottoriteiden sumu. Pikkutiellä mitä ei ollut suolattu, oli lähes kirkas sää.
VastaaPoista