Tänään satoi lunta mukavan rauhallisesti. Oli todella jouluinen tunnelma erityisesti, kun meidän matka kulki kohti Tallipihaa. Ensin tosin unohdettiin kamera, jota Antoni lähti hakemaa. Sitten huomattiin, että muistikortti on unohtunut koneeseen, eli Antoni lähti sitä hakemaan. Siinä odotellessamme Sonjalta pääsi kakka ja Antoni pääsi vielä kerran kotiin (joutui riisumaan hyvin topatun lapsen ja pukemaan vaatteet melkein heti takaisin). Me Simon kanssa nautimme sillä aikaa pakkasesta leikkipuistossa, grillasimme puukepeillä kuumaa makkaraa, poltimme suun niin, että Simo sai hakea vettä. Siis leikisti.
Pääsimme lopulta Tallipihalle. Ensin lapset veivät taas iskän karuselliin, joka pyöri jo täyttä häkää, vaikka kello ei ollut vielä edes puoltapäivää. Hyvä niin. Karusellin pyörittäjä on hauska vanhempi herra, joka on aina kovin kohtelias, vaikka seisoo koko päivän ulkona. Karusellissa on tästäkin syystä hauska käydä.
Antoni vei lapset Tallipihan leikkipaikalle. Minä taas kävin tutkimassa Suklaapuodin tarjontaa ja siellä olisi ollut vaikka minkälaisia herkkuja. Otin pari pussia teetä. Tallipihan joulutee on erittäin hyvää, sillä se ei ole liian voimakkaasti maustettua, mutta on tosi jouluinen. Kyllästys ei ehdi ennen joulua tulla. Suklaavitriinin tarjonta oli herkullinen. Lapsille oli pakko ostaa joulukuuset.
Pienestä joulupuodista löysin ihania koristeita, sillä ajattelin jollainlailla koristella meidän keittiön ikkunan, kun siinä ei ole vielä verhoja ja minulla on pieni aarrelaatikko, jonka koristeille en ole vielä keksinyt paikkaa.
Tallipihan aitauksessa oli kaksi ihanaa pörheää aasia. Hoitaja kertoi, että toinen on poika Oliver ja toinen äiti Tissa. Aika veikeitä tyypejä nuo aasit ja mahdottoman suloisia.
Tallissa oli lampaita. En ole vuosiin koskenut lammasta, mutta nyt oli pakko. Ja voihan sentään, miten ihanalta villainen lammas tuntuu. Voisin ottaa sellaisen kotiin ja upottaa aina välillä kädet lampaan villoihin. Mikä mahtava stressilelu. Yritettiin tallin myyjiltä löytää lennokkia, mutta saimme kuulla, että lennokkimyyjä oli vaihtanut maisemaa ja on nyt Keskustorilla myymässä tuotteita.
Eikun Keskustorille. Siellä lennokkimyyjä kertoi, ettei lennokkeja ole otettu nyt myyntiin, mutta lupasi perjantaiksi ottaa mukaan pari kappaletta niitä. Kyseessä on siis sellainen hyvin yksinkertainen paperilennokki, jossa siivet ja peräosa kootaan "vartaloon" kiinni ja kapine liitää todella hienosti. Simolla on ollut yksi sellainen, mutta se on kokenut monia kolhuja. Lentää vielä ihan hyvin, mutta useat teippaukset alkavat painaa.
Sellainen reissu meillä oli tänään. Illalla Simolla oli Ilakka-harkat. Me Sonjan kanssa mentiin laskemaan mäkeä. Sonja muuten osaa melkein sanoa oman nimensä, tällä hetkellä se on Oona. Sonja pyytää, että kirjoitan vihkoon: Imo, Oona, äiti, isi. Ihana tyttö!
Huomenna reissataan!
Hyvää yötä ja kynttilöiden loistetta!
Oli huikea aamun reissu ja huikea oli myös poikien matka Ilakoihin. Tiukka aikataulu, mutta niin vain iskä pisteli matkan ennätysvauhdilla ja hyvin ehdittiin. 2,4 km 20 minuutissa rattaita työntäen. Huh.
VastaaPoistaOn hauskaa kun Simo osaa nykyään leikkiä mitä ihmeellisempiä leikkejä.