2. Tonttu Torvinen on salainen, pukin tärkein alainen...

Aamulla meidän jääkaapi oli ihan tyhjä. Ei ollut maitoa puuroon. Sieltä löytyi kuitenkin juustoa ja voita (tai margariiniahan se vissiin on). Minkä kanssa juusto ja voi sopivat ehkä parhaiten? No, tuoreen leivän kanssa tietysti. En ole kovin hyvä tekemään sämylöitä, koska taikinasta tulee aina liian kovaa. Päätin kuitenkin yrittää. Kaapista löytyi onneksi jauhoja (kolmea viljaa), kuivahiivaa, hunajaa , öljyä ja kraanasta vettä. Eli sämpylätaikinaa sekoittamaan.

Tuli muuten ihan älyttömän hyviä. Ehkä parhaat sämpyläni ikinä. Osasin kerrankin hillitä jauhon käyttöä ja jätin taikinan sopivan löysäksi kuitenkin niin, että siitä oli ihan helppo pyöritellä sellaisia söpöjä sukkuloita. Olin taas niin tohkeissani koko ideasta, että aamulla saa tuoretta ja lämmintä leipää, että unohdin ottaa kameralla kuvia. Antonin puhelimella laitoin tietysti Instagramiin (Antonin nimellä tietysti, itse olen laiska tommoisissa). Toisaalta eipä ne leipäset nyt niin kummilta näyttäneet. Justiinsa iltapalalla syötiin viimeiset ja vielä oli ihan pehmoisia. Minussa saattoi herätä pieni sämpyläintoilija. Toisaalta leipominen on vähän tuuri juttu. Joskus onnistuu, joskus ei. Siis vaikka tekisi ihan samalla reseptillä.

Syömisten ja joulukalentereiden jälkeen lähdettiin Ideaparkiin toimittamaan vähän joulupukin apulaisen tehtäviä. Siellä oli mukavan hiljaista, mukavaa. Ostettiin ruokakaupasta mahtavat kaksi siivua joulukinkkua maistiaisiksi.

Koko päivän oli jotain tekemistä niin, ettei edes ehditty ulos. Antoni ja Simo kävivät kyllä kaivamassa Stigan ja pulkan esiin, eli nyt on menopelit kunnossa. Täytyy heti huomenna aamusta mennä mäkeen, sillä koskaan ei tiedä, milloin suojasää iskee.

Ei kai tässä muuta ihmeempää! Mukavaa ensimmäistä joulukuun viikkoa, lunta ja aurinkoa!