Otsikko eilisen Lucian päivän kunniaksi. Täällä Tampereella olisi ollut Lucia-kulkue, jota oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta oltiin niin väsyneitä ostosreissun jälkeen, ettei jaksettu.
Tänään meillä oli hauska ulkoilu- ja vierailupäivä. Ollaan Huushollissa tutustuttu yhteen koti-isään, jolla on kaksi suloista tyttöä. Tytöt ovat vähän meidän lapsia nuorempia (siis vanhempi Simoa nuorempi, pienempi Sonjaa nuorempi), samana vuonna syntyneitä kumminkin. Antoni ja tämä toinen isä vaihtoivat Facebook-tietoja ja sitä kautta sovittiin treffit tälle päivälle Pikku Kakkosen puistoon.
Aamulla ilma oli ihanan kuiva ja kylmä (siis muutama aste pakkasta). Sain laittaa heti uuden toppatakin testiin ja lämminhän se oli. Pikku Kakkosessa oli jo paljon porukkaa kiipeilemässä, juoksemassa ja leikkimässä. Meidän kaveritkin olivat jo paikalla ja valmiina touhuamaan. En tajua, miten leikkipuistossa tulee aina kylmä, vaikka kuinka touhuaisi lasten kanssa. Pitäisi varmaan juosta ja pomppia koko ajan. Aika paljonhan sitä tulee loppujen lopuksi seisottua, eli eihän se ole ihme, jos varpaat ja sormet jäätyvät.
Touhuttiin puistossa tovi jos toinenkin. Tutustuttiin vielä toiseen perheeseen, josta löytyi isän ja äidin lisäksi kaksi pientä poikaa. Tuttavaisämme kutsui meidät kaikki luokseen syömään pizzaa, jonka oli vanhemmat tyttären kanssa aamulla tehnyt. Nam!
Oli kyllä tosi, tosi hauskaa. Lapset viihtyivät yhdessä, tekivät sohvasta ja tyynyistä pomppupaikan ja meno oli kovaa, kuitenkin vain sopivan kovaa. Pizza oli erinomaista, Sonja söi taas suurella ruokahalulla kaksi ja puoli palaa, Simo vähän vähemmän, kun ei voinut kaiken kivan tekemisen keskellä keskittyä syömiseen. Oli mukavaa, kun sai vaihtaa kuulumisia vähän eri tavalla kuin Huushollin ihanassa kiireessä. Toisaalta oli vähän Huusholli-fiilis, kun vanhemmat leikkasivat ruokaa ja seisoivat, kun lapset olivat pöydässä. Kivaa!
Kun lähdettiin kotiinpäin päätettiin, että koska kello on niin paljon, niin ei anneta lasten nukahtaa kärryihin. Kävimme nopsasti Porkkanapuistossa (oikeasti Marianpuisto) katsomassa, miten keinut oli otettu pois ja laitettu talviteloille. Antoni ja Simo kipaisivat Amurin Helmeen ostamaan leipää ja sämpylöitä sekä niitä ihania joulutorttuja, jaiks!
Ilta meni nopsasti ja lapset nukkuvat jo, vaikka kello ei ole vielä edes yhdeksää. Sonja nukahti Simon sänkyyn, kun olin lukemassa iltasatua. Nyt vaan pidetään peukkuja, että nukkuvat aamuun asti. Tai ainakin aamuyöhön.
Rauhallista lauantai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti