3. En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan...

Mäenlasku oli tämän päivän juttu. Otettiin heti aamulla pulkka ja Stiga mukaan ja lähdettiin mäkeen. Tässä meidän lähellä on Väin Linnan puisto, jossa on sopivankokoisia kukkuloita. Melko matalia itseasiassa, mutta siitä hyviä, että ne on helppo kiivetä ylös ja laskiessa niistä liukuu tosi pitkälle. Muutama puu ja yksi valotolppa on ehkä vähän tiellä, mutta onneksi kukaan ei törmännyt niihin. Simo laskee jo tosi hienosti itsekseen. Osaa kääntää rattikelkan rattia ja kaatua pulkalla. Sonja, meidän rämäpää, laskee myös hienosti, mutta vielä pitää isommissa laskuissa olla aikuinen mukana, kun jarrutukset ja kääntymiset ei vielä onnistu. Ja meidän vanhempien mielestä on ihan superkivaa laskea, joten kiva vaan, jos jompikumpi lapsista suostuu ottamaan kyytiin.

Pääsin tänään myös pitkästä aikaa elokuviin. Mukavasti kello 12 meni Niagarassa iranilaisen Asghar Farhadin ohjaama elokuva Menneisyys. Minusta se oli tosi, tosi hyvä. Hahmot olivat, vaikka vihaisia ja surullisia ja ahdistuneita, erittäin hyviä. Kokonaisuus oli juuri sellainen, mistä minä pidän. Kyseessä oli siis draama, jossa mies tulee Iranista allekirjoittaakseen eron Ranskassa asuvan vaimonsa kanssa. Naisella on lapsia, mutta tämä mies ei ole kenenkään niistä isä, mutta kohtelee heitä kuin rakastava isä. Naisella on ihana talo. Elokuvassa sataa paljon. Se etenee hitaasti. Naisella on uusi mies, jonka kanssa haluaa avioitua, mutta miehen vaimo makaa koomassa yritettyään itsemurhaa. Naisen teinitytär Lucie ei halua äidilleen uutta miestä. Jos vakava draama kiinnostaa, niin tämä on todella katsomisen arvoinen leffa. Elokuvassa näyttelee sellaisia tyyppejä kuin Berenice Bejo, Tahar Rahim, Ali Mossaffa ja Pauline Burlet.

Kotimatkalla haistoin kiinalaisen grillikioskin kohdalla hetken ajan venäläiset nakkipiirakat (eli sosiska v teste). Söin niitä aina Venäjällä, Tverissä ja Moskovassa. Niitä sai ihanista pikkukioskeista tai myyjiltä, jotka kadulla pitivät pientä "grilliä". Erityisen hyviltä piirakat maistuivat talvella, kun ne olivat kuumia. Nam. Yhden kerran Tverissä sain kylmän piirakan ja se ei ollut hyvää. Nakki ei kelvannut edes koiralle. Tuoksumuistot ovat jänniä...

Teimme uuniperunoita, jotka olivat erittäin maukkaita. Löysin jo kauan sitten jostain lehdestä ohjeen (jep, hamstraan paljon ruokaohjeita) punajuuri-kinkku-aurajuustotäytteelle ja kokeilin sitä pitkästä aikaa. Oli tosi hyvää! Sonjallekin maistui, mutta Simo oli epäileväinen.

Kävimme vielä illan pimetessä laskemassa mäkeä. Oli tosi hauskaa. On ihmeellistä, miten vähän täällä on ihmisiä iltaisin ulkona. Nytkin vain yksi perhe oli laskemassa mäkeä, muutoin ei näkynyt lapsia. Ehkä tämä seutu on vähän mummojen ja pappojen aluetta. Eikä se haittaa yhtään. Suurin osa vanhuksista on nimittäin varsin valloittavia ihmisiä ja tykkäävät jutella lapsille.

Mutta nyt, nyt on meidän aikuisten vuoro vähän rentoutua. Aiomme... yllätys... katsoa jonkun leffan. Ehkäpä vuonna 1983 tehty Adam Dalgliesh: odistajan kuolema -minisarja vie voiton.

Rentouttavaa loppuviikkoa (voiko tiistaina sanoa niin?)!