4. I'll Be Home for Christmas...

Jep, tänä vuonna vietämme joulua hyvin rauhallisissa (tosin voiko kahden lapsen ja kahden koiran meininki olla rauhallista... ehkä ei, eikä tarvitsekaan) tunnelmissa perheen ja joulupukin sekä kahden koiran kesken. Päätös olla joulu kotona oli aluksi aika vaikea, mutta sitten ymmärsin, että koko joulu olisi yhtä häslinkiä, jos lähdemme viettämään sitä etelään (etelällä tarkoitan pääkaupunkiseutua). Rakkaita ihmisiä on niin paljon ja monessa eri osoitteessa. Haaveissani minulla on talo, oikea joulutalo, jonne kaikki mahtuisivat viettämään joulua yhdessä ja yhtä aikaa. Pieniä kodikkaita huoneita, joissa lämpimiä sänkyjä. Iso pöytä ja iso joulukuusi.

Tänään oli viimeinen Huusholli-päivä tänä vuonna. Vähän jo surettaa, siellä kun on niin mukavaa, lapset ja aikuiset tykkäävät. Muskarissa oli perinteinen meno päällä. Tänään oli muuten todella paljon porukkaa. Vaunut ja rattaat eivät meinanneet mahtua pihaan ja muskarihuone oli tupaten täynnä. Limpsin, lampsin -laululla aloitettiin. Tunnelma ei ollut erityisen jouluinen, vaan lähinnä talvinen, mikä oli kiva juttu. Simon lempparilaulu tällä kertaa taisi olla: Pikku tonttu kiikaroi, missä joululaulut soi, koska lauloi sitä koko päivän. Sonja taas tykkää vankkumattomasti Limpsin, lampsin -laulusta, sitä esitetään kotona melkein joka päivä. Varjoteatterissa olikin sitten Pekan pikkujoulut. Se oli hauskaa! Lapset tanssivat piirissä ja leikkivät huiveilla lunta. Lumiukko-laulun (siitä Lumiukko-elokuvasta) aikana paikalle pyyhälsi ihkaoikea lumiukko. Jännää! Vaikka meidän lapset eivät olekaan päiväkodissa tai varsinaisessa kerhossa, niin tämä tuntui ihan joulujuhlalta. Äiti ja iskä herkistyivät, kun katsoivat lastensa tanssia. Ainiin, lapset maalasivat talvimaisemia. Simo tykkäsi maalata telalla sinistä ja se näyttikin ihan lumimyräkältä. Papu sai äkkiä maalauksensa valmiiksi ja kiiruhti vessaan pesemään käsiä ja pissalle. Voi kun se on hauskaa, kun samassa puuhassa näkee toisia lapsia. Lopuksi tarjolla olisi ollut joulupuuroa, mutta me kiiruhdimme kotiin, sillä pappa oli tulossa kylään.

Simo ruutupaidassa kuvan keskellä

Sonja punaisessa paidassa ja pilkkufarkuissa

Sattui sopivasti, että pappa parkkeerasi auton samaan aikaan, kun me tulimme pihalle. Simo sanoikin matkalla, että täällä tuoksuu papan kala. Tarkka hajuaisti! Pappa nimittäin toi perinteiseen tapaan savukalaa. Tänään Simon lisäksi myös Sonja hoki pöydässä, että pappa, anna kalaa. Hienoa!

Vietimme papan kanssa rattoisan parituntisen jutellen, laulellen ja soitellen (jep, Simo rakensi rummut, pianon ja kitaran, jotta oltiin kuin muskarissa). Huomenna saamme lisää vieraita, kun mummi ja ukki saapuvat perinteisiin itsenäisyyspäiväjuhliimme. Osuvasti Suomi juhlii muutenkin täällä Tampereella. Ilotulituksia odotellaan jo innolla.

Illalla käytiin vielä mäessä. Lumi oli taas huvennut, vaikka onneksi oli miinusasteita. Kyllä siellä silti pystyi laskea ihan mukavasti. Mäki oli jopa aika liukas ja jäinen, kun auringossa sulaneet lumen rippeet olivat jäätyneet uudelleen.

Nyt olemme taas tässä tilanteessa, että lapset nukkuvat ja aikuiset suunnittelevat valvovanssa vielä muutaman tunnin. Taidamme Antonin kanssa kömpiä sohvalle ja jatkaa Dalglieshin katsomista (Antoni itseasiassa on tainnut jo nukahtaa tuonne sohvalle, kun sieltä ei kuulu mitään), aikamoisen hassu sarja, joka aluksi tuntui omituiselta, mutta joka kaikessa omituisuudessaan pakottaa katsomaan lisää. Sarja on tosiaan tehty jo vuonna 1983, 30 vuotta sitten!

Hilpeää pikkujouluaikaa!