Tänään (alkaakohan jokaisen tekstin toinen kappale sanalla tänään?) meitä Antonin kanssa hellittiin, kun pappa saapui Helsingistä katsomaan lapsia ja me ukkelin kanssa päästiin kiertämään Tampereen kauppoja. Lasten kanssa on ihana liikkua kaupungilla (ihan oikeasti), mutta varsinainen shoppailu on heidän kanssaan usein hankalaa (ellei satu niin, että molemmat nukahtavat samaan aikaan). Kuka nyt jaksaisi koko päivää rattaissa paikallaan istua...
Oli muuten kaunis päivä. Vähän kylmää (niin kuin talvella pitääkin), mutta aurinkoista. Aloitimme kierroksen ehkä vähän tylsänkuuloisesta paikasta, nimittäin Anttilasta. En ole käynyt iäisyyksiin Anttilassa. Ennen se oli paikka, josta löytyi kaikkea, mutta nyt siellä oli paljon tavaraa, mutta ei juurikaan mitään, mitä olisimme etsineet. No, mukaan tarttui kuitenkin jotain: muutama joululahja sekä Bob Dylanin levy, sinitarraa ja nitoja. Löysin myös sattumalta ihan kivan Skilan toppatakin, joka sattui olemaan vielä alennuksessakin. Lasten kanssa on pakko olla ulkona lämpimät vaatteet, ihan sama, miltä ne näyttävät. Yritettiin löytää Antonille puhelimen kuorta, mutta löytyi vain väärää merkkiä.
Anttilasta suuntasimme Tallipihalle, jossa karusellin pyörittäjä tervehti meitä tuttavallisesti. Tällä kertaa ei ollut lapsia viemään iskää karuselliin, joten piipahdimme vain Pieneen joulupuotiin ostamaan muutamia koristeita sekä itselle että lahjapaketteihin. Tallipihalla on aina niin ihana tunnelma. Jos jossain, niin sieltä voi hankkia itselle joulumielen: kauniit rakennukset, valaistus, karuselli, pienet kojut, aasit...
Tallipihalta lähdimme kohti Joulutoria, sillä pitihän meidän käydä hakemassa Simolle lupaamamme lennokki. Myyjä oli mukavasti varannut lennokkeja kokonaisen purkillisen, joten oli vara valita. Otimme niitä muistaakseni viisi! Hellyin myös ihanalle tonttu-possukoristeelle, joka tuo mieleen jotkut paperiset koristeen, joita meillä oli, kun olin pieni. Olin jo aiemmin hankkinut tästä kojusta joulukuusikoristeen, joka ehdottomasti tarvitsi kaverikseen tontun possuineen.
Kello oli jo sen verran paljon, että oli pakko saada ruokaa. Yritettiin päästä pizzalle Napoliin, mutta se oli niin täynnä, ettei sieltä olisi ihan heti paikkaa tai pizzaa saanut. Blääh, olisin halunnut valita jonkun ihanan pizzan noin 100 listalla olevan joukosta. Ehkä joku toinen kerta sitten (koska kai ruoka Napolissa on hyvää, jos ihmiset jonottavat sinne). Sitten piti keksiä joku toinen paikka. Seuraava kohde oli Stockmann, joten päätimme mennä yläkerrassa olevaan Fazerin kahvioon.
Kerkesimme paikalle juuri ja juuri lounasaikaan. Otin mozarellapastan ja Antoni lihapullat. Ruoka oli ihan hyvää, muttei mitenkään erikoista. Kun menen ravintolaan, toivon, että ruoka olisi ainakin yhtä hyvää kuin kotona itse tekisin. Täytyy sanoa, että olisin itse kesittänyt pastan paremmin. Annoksessa pasta oli osaksi kovaa ja takertunutta. Vähän sen oloista, että oli kiireessä tehty. Välillä ihmetyttää, miten ns. fiinit paikat ovat tarjoomuksiltaan ala-arvoisia. En mielelläni valita asioista, jos siihen ei todella ole tarvetta. Tuolla kahvilassa kuitenkin käy ns. parempaa porukkaa (meidän tavallisten lisäksi), mutta ruoka ei kuitenkaan ole parempilaatuista. Riittääkö ihmisille se, että syödään parempien paikassa, ihan sama, mitä tarjotaan? No joo, vatsa täyttyi ja mozzarella oli ihanaa. Kaikkein parasta oli kuitenkin leipä, jota pitää kehua. Se oli melkein täydellistä (ei niin hyvää kuin entisessä Paksussa) maalaisleipää reikineen kaikkieen. Nam! Myös jälkiruoaksi nautittu chili-suklaakakku oli aikamoisen taivaallista. Kaakao oli hyvää, vaikka olisin kaivannut sellaista vaihtoehtoa, jonka saa maustaa itse. En välitä kovin makeista juomista varsinkaan erittäin makean jälkkärin kanssa. Kaiken kaikkiaan oli ihana hetki syödä kahdestaan Antonin kanssa rauhassa.
Ruoan jälkeen kierrettiin Stockan sisustusosastoa ja löysin sen, mitä etsin. Tietysti joulukoristehyllyt. Voi, mitä ihanuuksia siellä taas oli. Tosin poro- ja kaurisvalikoima oli tänä vuonna todella suppea. Sääli. Onneksi löysin yhden ihanasti kimaltelevan porokoristeen parvekkeen risuun. Simon risuun hankimme junakoristeet (neljä ihanaa helposti särkyvää junaa tai siis veturi ja kolme vaunua, samaa sarjaa kuin pojan aiempina vuosina saamat autokoristeet). Sonjaa ei vielä kuusen koristelu ole kiinnostanut. Paljon hauskemaa on ihmetellä risun juuressa istuskelevaa tonttua. Sitten piti saada vielä punaisia pallukoita antamaan väriä risulle. Olen hulluna noihin koristeisiin. Mikä ihme siinä on, yleensä pidän aika minimalistisesta sisustuksesta, mutta joulu on ihan eri asia. Tänä vuonna pidin hankinnat minimissä enkä aio mennä sinne enää uudelleen. Kävimme vielä parfyymiosastolla sekä Akateemisessa (oi, ihanat kirjat, niitä on kiva ihan vain katsella). Sitten tien yli elektroniikkaosastolle, mutta sieltäkään ei löytynyt Antonin puhelimeen kuorta, höh.
Antoni katseli valikoimaa Levykauppa Äksässä ja taisi muutaman levyn hankkia pukinkonttiin itselleen. Itse tutkin hieman puolella silmällä jazzhyllyä, josta olisi löytynyt muutama kuuntelemisen arvoinen levy. En enää edes muista nimiä, mutta kannen ja nimen perusteella ne vaikuttivat mielenkiintoisilta. Syy, miksi muusikoiden kannattaa tehdä hyviä kansikuvia on se, että aina löytyy muutama ihminen, joka saattaa ostaa levyn pelkän kannen perusteella.
Hmm... olikohan vielä jotain. Kirjatorilla kävimme kääntymässä, mutta sieltä ei löytynyt mitään kovin mielenkiintoista. Vaikka kirjoja oli kahdella tai viidellä eurolla, ei viitsi ostaa hyllyyn turhaa täytettä (siitä kun ollaan yritetty päästä eroon, vain merkitykselliset jutut säästetään).
Ainiin, käytiin vielä Indiskassa hakemassa kynttilöitä. Mielestäni parhaat värilliset pitkät kynttilät löytyvät juuri tuolta. Erityisesti pidän mustista kynttilöistä, jotka sopivat niin ihanasti valkoiseen kynttilänjalkaani.
Niin ja "eksyimme" vielä lopuksi leffadivariin, jossa en ole aiemmin käynyt. Elokuvafanina en voinut vastustaa kiusausta ottaa paria leffaa. Ihana draamahylly! Antoni on vienyt meidän vanhoja leffoja tuonne divariin ja laittanut "rahat" vihkoon, eli periaatteessa meidän ei tarvinnut maksaa leffoista mitään. Kiva juttu!
Kun tultiin kotiin, olivat lapset iloisia ja innoissaan eikä pappakaan vaikuttanut yhtään väsyneeltä, olin suorastaan hämmästynyt. Tiesin, että pappa pärjää lasten kanssa erinomaisesti, mutta olisin luullut, että olisi edes yksi huhhuh-huokaus tullut. Mutta ei. Lapset vielä illalla kyselivät, että miksi papan piti lähteä kotiin.
Siinä oli meidän shoppailupäivä. Saas nähdä, milloin päästään seuraavaksi kaksistaan jonnekin.
Kello on puoli kaksitoista ja lapset nukahtivat juuri. Pikkuisen riitti energiaa, vaikka Simo ei edes nukkunut päiväunia. Huh. Nyt jatketaan kaksinkeskistä laatuaikaa Antonin kanssa sohvalla telkkarin ääressä. Saatetaan aloittaa Girls-sarjan toisen kauden katselu tai sitten ihan jotain muuta. Linja kärsii, sillä pappa toi suklaata.
Ihanaa viikonloppua!
Kaikki kuoret on vain aiföyniin, lumiaan tai galaksineloseen. Höh. Eikä Äxässä ollut Pearl Jamin uutta. Muuten loistava shoppailupäivä. :)
VastaaPoista